Rautaiset linnut
Taas yksi yö,
täynnä odottavaa tuskaa.
Peittelen pienet lapset nukkumaan,
pelon jäljet heidän nukkuvilla kasvoillaan.
Jäljet eivät katoa koskaan
kun taivaanrannan punat kertoo tänä yönä..
Auttakaa,
ennen kuin kuoleman tuulet puhaltaa pois tän maan.
Auttakaa,
ennen kuin rautaiset linnut saapuvat uudestaan.
Kuin kaukainen, ukkonen on hiljaa,
ääni on niin tasainen että se huumaa.
Piirrän viivan seinään, unta en saa,
luonnon hiljaisuus huutaa.
Kun auringonlaskun rippeuitä varjot nousee,
pitkin taivaan tummia teitä pahuus kulkee.
Auttakaa,
ennen kuin kuoleman tuulet puhaltaa pois tän maan.
Auttakaa,
ennen kuin rautaiset linnut saapuvat uudestaan.
Auttakaa,
ennen kuin jokemme musta punaisenaan virtaa.
Auttakaa,
ennen kuin vahvimmat muurit sortuvat paikoillaan.
Auttakaa,
ennen kuin kuoleman tuulet puhaltaa pois tän maan.
Auttakaa,
ennen kuin rautaiset linnut saapuvat uudestaan.
Auttakaa,
ennen kuin jokemme musta punaisenaan virtaa.
Auttakaa,
ennen kuin rautaiset linnut saapuvat uudestaan.
Pássaros de Ferro
Mais uma noite,
toda cheia de dor esperada.
Acomodo as crianças para dormir,
os rastros do medo em seus rostos adormecidos.
As marcas nunca desaparecem
quando o pôr do sol conta a história esta noite..
Ajuda,
antes que os ventos da morte levem esta terra.
Ajuda,
antes que os pássaros de ferro cheguem de novo.
Como um trovão distante, está em silêncio,
a voz é tão uniforme que embriaga.
Desenho uma linha na parede, não consigo dormir,
a quietude da natureza grita.
Quando as sombras do pôr do sol se erguem,
a maldade caminha por caminhos escuros do céu.
Ajuda,
antes que os ventos da morte levem esta terra.
Ajuda,
antes que os pássaros de ferro cheguem de novo.
Ajuda,
antes que nosso rio negro flua tingido de vermelho.
Ajuda,
antes que os muros mais fortes desmoronem em seus lugares.
Ajuda,
antes que os ventos da morte levem esta terra.
Ajuda,
antes que os pássaros de ferro cheguem de novo.
Ajuda,
antes que nosso rio negro flua tingido de vermelho.
Ajuda,
antes que os pássaros de ferro cheguem de novo.