Roskapuhetta
Vaarallisempi ase kuin napalmi.
Jää tässä kyydissä atomipommi toiseksi.
Tämän arkipäivän roinan huomaamaton tuhovoima jättää maan lopulta aivan autioksi
Muovista tehty tämä elämämme on
Laiskuus ja ahneus ovat yhdistelmä mahdoton
Sydämeni itkee verta joka kerta kun joudun huomaamaan
Miten kertakäyttökulttuuri valtaa koko maan
Äiti Maan! Niin vastaa metsä kuin huudetaan.
Täyteen on pantu tuomio.
Tuli sisällä vielä palaa, mutta se on hiipuva nuotio.
Syö sitä muovia sitten kun muu mennyt on
niele rahaa palanpainikkeeksi kun näky on lohduton:
ei puun puuta missään, ei aurinkoa näy.
Muovivuorelle kiipeilijän tie käy.
Vastarintaan. Nyt tai ei koskaan.
Fala Séria
Mais perigoso que napalm.
Aqui dentro, uma bomba atômica em segundo lugar.
O poder destrutivo dessa tralha cotidiana deixa a terra completamente vazia no final.
Nossa vida é feita de plástico.
Preguiça e ganância são uma combinação impossível.
Meu coração chora sangue toda vez que percebo
Como a cultura do descartável toma conta de tudo.
Mãe Terra! Assim responde a floresta quando chamamos.
O juízo já está cheio.
O fogo dentro ainda queima, mas é uma fogueira que se apaga.
Coma esse plástico quando tudo mais já se foi,
engula dinheiro como se fosse um remédio quando a visão é desoladora:
não há madeira de árvore em lugar nenhum, não se vê o sol.
O caminho do escalador vai para a montanha de plástico.
Resistência. Agora ou nunca.