Helikopterin Varjo
Riippuu katiskan silmästä lintu,
Se on esine vasta, kun tuo huoneeseen linnun ja
Ensin lihat irti keittää.
On sen luut vaisu himmeli adventtina,
Pään yllä hiljaa pyörimässä.
Mutta ei joulun alla voi mistään olla varma.
Pidän ikkunaa auki kaikki yöt,
Kadulta iltasatu huudetaan
Puhelintani ei kuuntelee kukaan - kuka siitä varma on?
Kun helikopteri laskeutuu, saamme uuden kampauksen.
Muuttuu puheen sävy leikaten,
Vaihdamme jonkin kuulumisen.
Me emme nähneet mitään, helikopteri varjosti näkymän.
Kosketin temppelissä pyhää esinettä,
Kun harhautin sen vartijat.
Olenko nyt pyhä, onko esine nyt rihkamaa?
Täältä uneni tulevat:
Se kauhistava tuttuuden varjoton tunne,
Että jokaisen kiven muistan ja sammalen niissä.
Yhdistän kaksi asiaa ja saan yhdistelmän -
Kyyn kivikkoon ja karhun metsään: uhkan maisemaan.
Kun helikopteri laskeutuu, saamme uuden kampauksen.
Muuttuu puheen sävy leikaten,
Vaihdamme jonkin kuulumisen
Ja emme kuule mitään - helikopteri humisee takana.
Onko himmeli se pyhä esine,
Jota ilmasta käsin valvotaan?
Olenko se uhka maisemassa,
Josta lihat irti keitetään?
Sombra do Helicóptero
Depende do olhar do pássaro na rede,
É só um objeto, quando traz um pássaro pra sala e
Primeiro, a carne é cozida.
Suas ossadas são um enfeite mudo no advento,
Girando silenciosamente sobre a cabeça.
Mas não se pode ter certeza de nada na época do Natal.
Deixo a janela aberta todas as noites,
Da rua gritam histórias de ninar
Ninguém escuta meu celular - quem pode ter certeza disso?
Quando o helicóptero pousa, ganhamos um novo penteado.
O tom da conversa muda cortando,
Trocamos alguma novidade.
Não vimos nada, o helicóptero ofuscou a visão.
Toquei um objeto sagrado no templo,
Quando distraí os guardas.
Agora sou sagrado, é o objeto só tralha?
Daqui vêm meus sonhos:
Aquela horrível sensação de familiaridade sem sombra,
Que lembro de cada pedra e do musgo nelas.
Junto duas coisas e faço uma combinação -
A pedra da cobra e a floresta do urso: uma paisagem ameaçadora.
Quando o helicóptero pousa, ganhamos um novo penteado.
O tom da conversa muda cortando,
Trocamos alguma novidade
E não ouvimos nada - o helicóptero zune atrás.
É o enfeite aquele objeto sagrado,
Que é vigiado do ar?
Sou eu a ameaça na paisagem,
De onde a carne é cozida?