Toulambe laulaa
Tata yoeh tata yota yo eh tata yoeh
Toulambe laulaa ja hymyilee
Hän on kohdannut valkoisen miehen, ystävän ja vihollisen
joka hänelle lahjaksi antaa sivilisaation avaimen
Tata yoeh...
Toulambe laulaa ja hymyilee
Hän ei häpeä alastomuuttaan, hän ei odota pelastajaa
Ei kukaan voi hänelle opettaa elämää parempaa
Me keksimme lasin ja teräksen, me lensimme avaruuteen
Me loimme ikuisen nuoruuden ja ihmisen ahdistuneen
Tata yoeh...
Toulambe laulaa ja hymyilen
Läpi kameran linnsin mä tuijottelen esi-isien maailmaa
Geeneihini koodattuna on palanen eurooppalaista valloittajaa
Minä tunkeudun kyliin ja kaupunkeihin, sukellan viidakon syövereihin,
pengon ja nuuskin mut ymmärrä en että juurettomuuttani vain pakenen
Tata yoeh...
Toulambe laulaa
Tata yoeh tata yota yo eh tata yoeh
Toulambe laulaa e sorri
Ele encontrou o homem branco, amigo e inimigo
que lhe dá de presente a chave da civilização
Tata yoeh...
Toulambe laulaa e sorri
Ele não tem vergonha de sua nudez, não espera por um salvador
Ninguém pode lhe ensinar uma vida melhor
Nós inventamos vidro e aço, voamos para o espaço
Criamos a juventude eterna e o ser humano angustiado
Tata yoeh...
Toulambe laulaa e sorrio
Através da câmera eu olho o mundo dos meus ancestrais
Em meus genes está codificado um pedaço do conquistador europeu
Eu invado vilas e cidades, mergulho nas profundezas da selva,
cavo e fuço, mas não entendo que só estou fugindo da minha falta de raízes
Tata yoeh...