395px

Rota

Apulanta

Routa

Ontossa tuulessa, joka syntyi sun usvassa
Ja elää sun tahdosta
Mä kuulen rumia lauseita
Kaikki niin valmiina laitettu kauniiksi katsella
Piti vain uskaltaa ja ottaa mitä on tarjolla

Ihmettelen kuinka kaksi rataa voi tyhjässä törmätä yhteen
Osuman jälkeen kauniisti sataa
Ja tuhkasta solmimme lyhteen

Maalaat mun roudalle värit joista mä tunnen sen
Pienimpiinkin kohtiin teet puolikkaan ihmisen

Reiteistä helpompi, joka enemmän houkutti
Joka pahastakin päästi
Mut sillat muutti vain roihuiksi

Ei kannata leikkii aivan kaikilla, jotkut ei anna pätkääkään siimaa
Paljon voit saada mut kaikkee et kuitenkaan
Kun koiran lailla seuraat sun kiimaa

Maalaat mun roudalle värit joista mä tunnen sen
Pienimpiinkin kohtiin teet puolikkaan ihmisen

Mä en koskaan pelännyt seuraavaa aamua vaan viimeistä iltaa
Helpompaa on pölynä lattialla kuin patsaana vasaran alla
Luota siihen, pidä kii uskostasi ihmisiin mut joku sutkin vielä käännyttää
Enkä mä ole ensimmäinen joka otteensa menettää
Enkä viimeiseksikään taida jäädä

Maalaat mun roudalle värit joista mä tunnen sen
Pienimpiinkin kohtiin teet puolikkaan ihmisen
Laulat mun haavoille sielunmessusi valkoisen
Tiedät niin tarkalleen mihin nuottiin kätken sen

Rota

Na brisa, que nasceu na sua névoa
E vive pela sua vontade
Eu ouço frases feias
Tudo tão pronto, arrumado pra ser bonito de se ver
Só precisava ter coragem e pegar o que tá na mesa

Me pergunto como duas rotas podem colidir no vazio
Depois do impacto, chove bonito
E das cinzas, amarramos um feixe

Você pinta na minha estrada as cores que eu conheço
Até nos menores detalhes, você faz um meio humano

Mais fácil nos caminhos, que mais me atraíam
Que até do mal me libertavam
Mas as pontes só viraram labaredas

Não vale a pena brincar com tudo, alguns não dão nem um pouco de folga
Você pode ganhar muito, mas não tudo de qualquer jeito
Quando, como um cachorro, você segue seu desejo

Você pinta na minha estrada as cores que eu conheço
Até nos menores detalhes, você faz um meio humano

Eu nunca tive medo da próxima manhã, mas sim da última noite
É mais fácil ser poeira no chão do que estátua sob o martelo
Confie nisso, segure firme sua fé nas pessoas, mas alguém ainda vai te virar
E eu não sou o primeiro a perder a pegada
E não vou ser o último a ficar

Você pinta na minha estrada as cores que eu conheço
Até nos menores detalhes, você faz um meio humano
Você canta para minhas feridas sua missa branca
Você sabe exatamente em que nota eu escondo isso

Composição: