Riistäen Sielun Ja Hengen
Aamunkoi jälleen valaisee
Paljastaa öisin ruhjotun rujouden
Kristinmiehen pieksin
Omaan heikkouteensa kuolemaan
Oppejaan kuuliaasti noudattaen
Antoi henkensä käsiin jumalan
Vaan käänsikö luoja kasvonsa hänen puoleen?
Saapuiko apuun sotapasuunoiden pauhussa?
Missä oli pelastava enkeli
Heikkoa suojaamassa
Missä oli taivaallinen sotajoukko
Kun hän Saatanan soturin kohtasi
Se oli yö, sateen piiskaama musta yö
Saarnamies hiljaa messustaan poistui
Jalo hurskaus ei julmalta pelastaisi
Öiden yössä, pahan kylvämässä
Herjasin ja pilkkasin
Saatanallisesti vihasin
Hänen oppejaan
Hänen uskoaan
Sekä tietenkin isää taivaallista
Jo kuollutta tarinaa
Vaan lieko hänen joukkojaan
Nähty sitten Bethlehemin tähden?
Kenties nyt vain taivaan narreina
Soittokuntana halpana
Aikanaan taistelin tekopyhää vastaan
Ja koin vääränä sielujen vajoamisen
Oppien harhaan moni eksyi
Kuulematta sanaakaan
Nyt motiivina minua ajaa viha
Inho tuota säälittävyyttä kohtaan
On vain aika näyttää
Vahvan ja heikon ero
Hurskas saarnamies
Jota aikanani kirosin
Vajosi hautaan mätäisään
Jumalansa unhoittamana
Roubando a Alma e o Espírito
A luz da manhã brilha de novo
Revela a ruína espancada da noite
Bati no homem de Deus
Para morrer em sua própria fraqueza
Seguindo suas doutrinas com devoção
Deu sua alma nas mãos de Deus
Mas será que o criador virou seu rosto para ele?
Veio em auxílio no estrondo das trombetas de guerra?
Onde estava o anjo salvador
Protegendo o fraco?
Onde estava o exército celestial
Quando ele encontrou o guerreiro de Satanás?
Era noite, uma noite negra açoitada pela chuva
O pregador saiu silenciosamente de seu sermão
A nobre devoção não salvaria do cruel
Na escuridão das noites, semeada pelo mal
Eu o ofendi e zombava
Odiava satânicamente
Seus ensinamentos
Sua fé
E claro, o pai celestial
Uma história já morta
Mas será que seus seguidores
Foram vistos desde a estrela de Belém?
Talvez agora apenas como fantoches do céu
Uma banda de baixo nível
Com o tempo, lutei contra a hipocrisia
E experimentei a queda das almas como errada
Muitos se perderam em doutrinas enganosas
Sem ouvir uma única palavra
Agora, o que me move é o ódio
Desprezo por essa miserabilidade
É hora de mostrar
A diferença entre o forte e o fraco
O piedoso pregador
Que eu amaldiçoei em meu tempo
Afundou em seu túmulo podre
Esquecido por seu Deus.