Tuhat Vuotta
Jää katse kaukaisuuteen, odottaen kuolemaa
Vain tuska saattajana, tuonelaan ohjaamaan
Taipui tahto, taipui mieli, saapuessa kylmyyden
Jää peitti maat, valtakuntasi haudaten
Tuhat vuotta mielivaltaa, tuhat vuotta tuskaa
Tuotit maailman mieleisesi, rujon lapsen kaltaisen
Viima kuin ruoska, karun, kylmän pohjoisen
Pyyhkäisten ylitsenne, tuoden tuhon siemenen
Nyt todistajana vain silmät miehen viimeisen
Hukkuu lumeen kädenjälki, saavutukset ihmisen
Tuhat vuotta mielivaltaa, tuhat vuotta tuskaa
Tuotit maailman mieleisesi, rujon lapsen kaltaisen
Katso kuinka kaatuu valta, näe miten muuttuu maa
Sillä olet ainut joukostasi, viimeinen vihan sokaisema
Jäit ilman merkitystä, vaille mitään muistoa
Ilman osaa tulevasta, saavuttamatta loistoa
Näin sortuu merkit pyhät, painuu ihminen unholaan
Taistelutta laskee miekka, vaihtaa kruunu kantajaa.
Kerran olit voittamaton, pyhä lapsi ainutkertainen.
Käännyit vastaan itseäsi, maailmasi tuhoten.
Tuhat vuotta mielivaltaa, tuhat vuotta tuskaa
Tuotit maailman mieleisesi, rujon lapsen kaltaisen
Katso kuinka kaatuu valta, näe miten muuttuu maa
Sillä olet ainut joukostasi, viimeinen vihan sokaisema
Jäit ilman merkitystä, vaille mitään muistoa
Ilman osaa tulevasta, saavuttamatta loistoa
Mil Anos
Fica o olhar na distância, esperando a morte
Só a dor como companheira, guiando para o além
A vontade se curvou, a mente se dobrou, ao chegar o frio
O gelo cobriu as terras, enterrando seu reino
Mil anos de arbitrariedade, mil anos de dor
Você criou um mundo do seu jeito, como uma criança feia
O vento como um chicote, do norte árido e frio
Varre sobre vocês, trazendo a semente da destruição
Agora, apenas os olhos do último homem como testemunha
Afunda na neve a marca, as conquistas do ser humano
Mil anos de arbitrariedade, mil anos de dor
Você criou um mundo do seu jeito, como uma criança feia
Veja como o poder cai, veja como a terra muda
Pois você é o único do seu grupo, o último cego pela ira
Você ficou sem importância, sem nenhuma lembrança
Sem parte do futuro, sem alcançar a glória
Assim caem os sinais sagrados, o homem se afunda no esquecimento
Sem luta a espada se entrega, troca a coroa de portador.
Uma vez você foi invencível, uma criança sagrada e única.
Você se virou contra si mesmo, destruindo seu mundo.
Mil anos de arbitrariedade, mil anos de dor
Você criou um mundo do seu jeito, como uma criança feia
Veja como o poder cai, veja como a terra muda
Pois você é o único do seu grupo, o último cego pela ira
Você ficou sem importância, sem nenhuma lembrança
Sem parte do futuro, sem alcançar a glória