Mikään ei vie sitä pois
armon aikaan veden vaiheilla
unohdettu tulee luo
aamun mailla taloissa sikiää
sietämätön kaipaus
mikään ei vie sitä pois
mikään ei vie sitä pois
ilmaa kourin tunnoin puutunei
taa kulmilla harhaolennot
pilkkaa näkijää
tämä tapahtuu täällä
ei muualla missään
ja täällä on kaikkialla
ei kaukana viljavainioista
missä taivas ja maa
ovat häävuotellaan
Nada Leva Isso Embora
em harmonia, à beira da água
esquecido vem até mim
a manhã nasce nas casas
uma saudade insuportável
nada leva isso embora
nada leva isso embora
o ar se sente nas mãos, a árvore se foi
nas esquinas, seres estranhos
zombam de quem vê
isso acontece aqui
não em nenhum outro lugar
e aqui está em todo lugar
não longe das terras férteis
onde o céu e a terra
estão em seu dia de casamento