tuo kuppi pirunmaitoa
ja yöllä piikkivuoteella
ei meillä ole ihoa
ei lihaa, verisuonia
aurinko nousee aina sieltä
minne käännän kasvoni
ja vahvoin käsin uupunein
aa maitoa
hapanta ja paksua
maan ja lannan tuoksua
tummaa, verenlämpöistä
kasvojen mittaiseen huutoon
sinulle jota en vielä tunne
koetan laulun pystyttää