Osa II - Kaikkenäkevän Silmän Pyhättö
Kosmisen kirkon tornista, katselen näitä jäätyviä maita
Muinaisen tuulen henkäykset, lausuvat kunniaa Herralle valon ja varjon
Yötaivaalla tähdet säteilevät, muodostaen kaavoja, uuden ajan nousulle
Planeettojen keskittyessä, avautuu polku, yli vanhan ja voitetun
Kun katselen näitä maailmoja, tunnen kaikkeuden virtaavan, läpi kuoren ja kudoksen, sisimpään
Kaikkinäkevän silmän pyhättöön
Ikuinen pyörä pyörii
Loputtomasti kohti uuden valon ylösnousemusta
O Templo do Olho que Tudo Vê
Do alto da igreja cósmica, eu olho essas terras congeladas
Os sussurros do vento antigo, proclamam glória ao Senhor da luz e da sombra
No céu noturno as estrelas brilham, formando padrões, para a ascensão de uma nova era
Concentrando-se os planetas, um caminho se abre, além do antigo e do vencido
Quando olho para esses mundos, sinto o universo fluindo, através da casca e do tecido, até o íntimo
No templo do olho que tudo vê
A roda eterna gira
Incessantemente em direção à ressurreição da nova luz