Polkupyoeraelaulu
Mäen päältä polkupyörällään voi jopa päästä jotain viittäkymppiä,
jos polkee oikein kovaa eikä käytä jarruja, kaupunkiin pääsee
puolessa tunnissa ja, vaikka siltaa pitkin aina polkeekin vastatuuleen
minne sitten meneekin niin tuskin koskaan kestää puolta tuntii
kauempaa, kun itsensä löytää pohtimasta:
Miten voikaan olla mahdollista, miten voikaan olla mahdollista,
että kaikki rahansa pystyy tuhlata eikä omatunto edes kolkuta,
kaikki rahansa pystyy tuhlata viimeistä penniä myöten yhdessä
levykaupassa.
Joka suunnassa houkutuksia. Joskus voi käydä niin ettei pois viiskulmasta löydä
millään ja pennit hupenee taskun pohjalta kassakoneeseen
ja kotimatkalla vastatuulessa tyhjätasku polkee hymy huulilla,
pyörät pyörivät tasaista tahtia, taitaa laskut jäädä maksamatta.
Miten voikaan olla mahdollista, miten voikaan olla mahdollista,
että kaikki rahansa pystyy tuhlata eikä omatunto edes kolkuta,
kaikki rahansa pystyy tuhlata viimeistä penniä myöten yhdessä
levykaupassa, kaikki rahansa pystyy tuhlata viimeistä penniä myöten
hyvällä omatunnolla.
Canção da Bicicleta
Do topo da colina, de bicicleta, dá pra chegar a uns cinquenta por hora,
se pedalar bem forte e não usar os freios, dá pra chegar na cidade
em meia hora e, mesmo pedalando contra o vento pela ponte,
onde quer que vá, mal passa de meia hora
quando se pega a si mesmo pensando:
Como pode ser possível, como pode ser possível,
que se pode gastar todo o dinheiro e a consciência nem dá sinal,
todo o dinheiro pode ser gasto até o último centavo em uma
loja de discos.
Em todas as direções, tentações. Às vezes acontece que não se consegue sair
de um lugar e as moedas vão embora do fundo do bolso pro caixa
e na volta pra casa, contra o vento, o quebrado pedala com um sorriso,
as rodas giram num ritmo constante, parece que as contas vão ficar sem pagar.
Como pode ser possível, como pode ser possível,
que se pode gastar todo o dinheiro e a consciência nem dá sinal,
todo o dinheiro pode ser gasto até o último centavo em uma
loja de discos, todo o dinheiro pode ser gasto até o último centavo
com a consciência tranquila.