Puu Ja Kuori
On hirviö peilissä kylpyhuoneen
vielä uskonko Jumalan luoneen
omaksi kuvakseen pedon tuon
katseeni häpeillen maahan luon
koska olen saapunut pisteeseen
josta vai sarvet puuttuvat
ja nenäni muistuttaa töpseliä
päivä päivältä enemmän
katson sisimpääni
ajatukseni muuttuvat
yhä ristiriitaisemmiksi, ymmärrän
sen on oltava hän
oltava hän
Minä eettisesti puhdas nuori
oman eläimellisyyteni kuori
nimittelen sitä pimeyden työksi
että haluan hänet edes
yhdeksi yöksi
eivät pysy ajatukseni A:ssa
jalkani enää maassa
ne molemmat laukkaavat villisit eteenpäin
yöllä märkää unta näin
pahoilaisen hahmossa itseäni koettelen
mielessäni syyllistä osoittelen
sen on oltava hän
oltava hän
oltava hän
Sen nyt ymmärrän
oltava hän
päällä pääni pimeän
taivaalla kuu
ei kelpaa muu
kuin taivaalta kuu
sisältäni luu
poikki nakertuu
Hän on omena jonka pistän suuhun
Nojaan hyvän ja pahan tiedon puuhun
ja mietin miksi järkeni tää
aina puun ja kuoren väliin jää
taas päivä vaihtuu toiseksi
poikamiesboksissa
on sädekehä pääni päällä
ja jalat koksissa
ja kaikki siltä väliltä
kiirastulessa kärventyy
jos tämä on seuraus
siihen on oltava syy
sen on oltava hän
oltava hän
oltava hän
Sen nyt ymmärrän
oltava hän
päällä pääni pimeän
taivaalla kuu
ei kelpaa muu
kuin taivaalta kuu
sisältäni luu
poikki nakertuu
Sen on oltava hän
sen nyt ymmärrän
oltava hän
päällä pääni pimeän
taivaalla kuu
ei kelpaa muu
kuin taivaalta kuu
sisältäni luu
poikki nakertuu
Sen on oltava hän...
Puu e Casca
É um monstro no espelho do banheiro
Ainda acredito que Deus criou
Aquela besta à sua imagem
Desvio o olhar, envergonhado, pro chão
Porque cheguei a um ponto
Onde faltam os chifres
E meu nariz parece uma tomada
Dia após dia, mais
Olho pra dentro de mim
Meus pensamentos mudam
Cada vez mais contraditórios, entendo
Tem que ser ela
Tem que ser ela
Eu, eticamente puro, jovem
A casca da minha animalidade
Chamo isso de trabalho das trevas
Porque eu quero ela, ao menos
Por uma noite
Meus pensamentos não ficam na letra A
Minhas pernas não estão mais no chão
Ambas correm selvagens pra frente
À noite, tive um sonho molhado
Na forma de um demônio, me provoquei
Na minha mente, acuso o culpado
Tem que ser ela
Tem que ser ela
Tem que ser ela
Agora eu entendo
Tem que ser ela
Sobre minha cabeça, a escuridão
No céu, a lua
Nada mais serve
A não ser a lua do céu
De dentro de mim, um osso
Se despedaça
Ela é a maçã que coloco na boca
Me encosto na árvore do bem e do mal
E me pergunto por que minha razão
Sempre fica entre a árvore e a casca
Mais um dia se transforma em outro
Na caixa de solteiro
Uma auréola sobre minha cabeça
E as pernas encolhidas
E tudo que está no meio
Queimando no purgatório
Se essa é a consequência
Tem que haver uma razão
Tem que ser ela
Tem que ser ela
Tem que ser ela
Agora eu entendo
Tem que ser ela
Sobre minha cabeça, a escuridão
No céu, a lua
Nada mais serve
A não ser a lua do céu
De dentro de mim, um osso
Se despedaça
Tem que ser ela
Agora eu entendo
Tem que ser ela
Sobre minha cabeça, a escuridão
No céu, a lua
Nada mais serve
A não ser a lua do céu
De dentro de mim, um osso
Se despedaça
Tem que ser ela...