Itseensä kahlittu

Aprisionado em Si Mesmo

Itseensä kahlittu

Milhares de perdidos me chamamTuhannet kadotetut kutsuvat minua
por trás das paredes dos meus sonhosunieni seinien takaa
Para a jornada final através da humanidadeLopulliselle matkalle läpi ihmisyyden

Aprisionado em mim mesmoItseensä kahlittuna
neste mundo em decomposiçãotässä mätänevässä maailmassa
onde tudo que é vivo é parte do que está mortojossa kaikki elollinen on osa kuollutta
Amarrado aos meus medos,Pelkoihinsa sidottuna,
medo da existência eternapelko ikuisesta olevaisuudesta
me chamam para ser um, parte da eternidadekutsuvat olemaan yhtä, osa äärettömyyttä

Aquelas faces sem alma da terra sem expressãoNuo sieluttoman maan ilmeettömät kasvot
gritam meu nomehuutavat nimeäni
sem, no entanto, pronunciá-lo em voz altaSitä kuitenkaan ääneen lausumatta

Sonhos acordados sobre a morte, a paz que ela trazValveunia kuolemasta, sen tuomasta rauhasta
Parte da natureza...Osa luontoa...
De mim mesmo...Omaa itseäni...
Agora e para sempreNyt ja ikuisesti

Com sangue eu pinto meu mundo,Verellä värjään maailmani,
refletindo-o de forma mais belakuvastan kauniimmaksi
Nutrindo a terra,Raviten maan,
vazando-me profundamente dentro de mimvuodatan itseni syvälle itseeni
Aquela paixão vermelhaTuon punaisen hurmoksen
cobrindo tudo sob elapeittäessä kaiken alleen
O tempo do ser humano chega ao fimLoppuu aika ihmisen