Noidan Verestä Männikkö Herää
Yöllinen matka, portti pimeässä.
Salaisuuksien kehto, uumenissa kallion.
Ahjo muinainen, hiitten herjaava takomo.
Murhaavien myrkkyjen mieletön paja.
Riimut lausuvat tuomionsa, varjojen kehrän.
Outo kaiku kuiskaa, tule luo. Polvistu, kätyrimme vihan ja veren vannoma.
Laske katseesi kohti maan ääriä, vapise.
Kuusi ja mänty, karhu ja ilves. Surmanhengen kantaa, ikuisen kauhun.
Luonnon valvoma, äärimmäinen synti. Ihmiselo on vain hetki, mustan sydämen syke.
Myrkky valuu pitkin elämän puuta mahlan lailla.
Puhdistaa saastan maunuilta ja rämeistä.
Kirvelee, korventaa, repii ja raastaa.
Kallonpalasia ja riekaleita enää kylissä asuu.
Muinaisuuden henki on palannut.
Luonnon silmä auennut.
Metsän vitsaus ratkennut.
Ihmisen aika päättynyt viimein.
Acorde para o sangue vicioso Männikkö
Jornada noturna, a porta de entrada para o escuro.
O Segredo do berço das entranhas da rocha.
Ahjo antiga, forja caluniosa hiitten.
Assassinato sem sentido de oficina de toxinas.
Runes pronunciar o julgamento, no cartucho sombras.
Um sussurro eco estranho, venha a mim. Ajoelhe-se, kätyrimme ódio e juramento de sangue.
Reduza o seu olhar para a ária, tremer.
Abetos e pinheiros, o urso eo lince. Surman Espírito urso, o horror eterno.
Natural pesquisados, o pecado maior. A vida humana é apenas um momento, um coração preto.
Venom flui ao longo da árvore da vida seiva por lei.
Limpar a sujeira de Magnus e rämeistä.
Sting, queimar, rasgar e retalho.
Fragmentos de crânio e remanescentes já não vive em aldeias.
O espírito da antiguidade está de volta.
Natural do olho aberto.
Floresta praga está resolvido.
Tempo do homem chegou ao seu termo.