Ennen Viimoja Pakkasen
Täl hetkel fiilikset on ku petetyllä
ei oo helppoo kellään sen mä tiedän kyllä
kummat ajatukset pyörii päässä ku hyrrä
ne samat tummat pilvet on taas mun yllä
tuntuu et mulla on enemmän painoo niinku kyllä
hyvällä syyllä
voin sanoo et olo on kuin hylätyllä kyllä
on ihmeellistä että elämä jaksaa potkii
mä oon pikkulintu muut on jotai kotkii
vie loputkin viimesetkin toivonrippeet
oonku narkomaani täysin ilman diilerii
sairas ilman lääkärii tai ilman apteekkii
olen voittajien joukossa täysi luuseri
okei te voititte hakkasitte mut verille
lupaan lähtee kauas sinne perille
missä ei satu mun paha olo alkaa olla jo perinne
mä lähden pitäkää kaupunkinne
ranta kivissä, tammen oksissa
kuiskivan kuulen sen
tuulen viimeisen
lempeän ennen viimoja pakkasen
kuulemma pitäis ottaa itteään niskast kii
pelkät valinnat tekee maailmast kauniin
kuulemma olen vain niin erilainen
kuinka ettet tajuu ettet tee must erilaisen
ehkä olenkin vain hullu tai luulosairas
ehkä oikeesti mun paikka onkin mielisairaalas
sen tiedän enkä kyllä suostu uskoon niin
en usko itseeni mut uskon mahdottomuuksiin
kuten rakkauteen ikuiseen kauneuteen
pahint on että uskon toiseen ihmiseen
ja sitten saan aina taas pettyy uudelleen
ikinä ei totu petetyksi tulemiseen
en jaksa enää, en enää pysty mihinkään
mikään ei tunnu miltään enkä löydä syytä tai syyllistä
en yksinkertaisesti enää kestä
mä luovutan kiitos tyhjyydestä
ranta kivissä, tammen oksissa
kuiskivan kuulen sen
tuulen viimeisen
lempeän ennen viimoja pakkasen
kävelen halki metsän sysimustan
kävelen niinkauan että unohdan et missä
kävelen halki miljoonien surullisten tarinoiden
turhien uskomusten turhien haaveiden
x2
ranta kivissä, tammen oksissa
kuiskivan kuulen sen
tuulen viimeisen
lempeän ennen viimoja pakkasen
Antes das Últimas Geadas
Neste momento a sensação é como se eu estivesse enganado
não é fácil pra ninguém, isso eu sei bem
pensamentos confusos giram na cabeça como um pião
as mesmas nuvens escuras estão de novo sobre mim
sinto que carrego mais peso, como se sim
com boa razão
posso dizer que me sinto como um abandonado, sim
é incrível que a vida ainda continue a chutar
sou um passarinho, os outros são algo como galinhas
leva embora os últimos vestígios de esperança
sou como um viciado totalmente sem dealer
doente sem médico ou sem farmácia
estou entre os vencedores, um completo perdedor
ok, vocês ganharam, me espancaram até sangrar
prometo ir longe, até lá no fundo
onde minha má fase já se tornou tradição
estou saindo, fiquem com sua cidade
praia nas pedras, nos galhos do carvalho
ouço sussurrar isso
o último do vento
suave antes das últimas geadas
dizem que eu deveria me pegar pelo pescoço
só as escolhas tornam o mundo bonito
dizem que sou apenas tão diferente
como você não percebe que não me torna diferente
talvez eu seja apenas louco ou doente mental
talvez meu lugar de verdade seja em um manicômio
sei disso e não aceito acreditar assim
não acredito em mim, mas acredito em impossibilidades
como no amor, na beleza eterna
o pior é que acredito em outra pessoa
e então sempre me decepciono de novo
nunca me acostumo a ser enganado
não aguento mais, não consigo fazer nada
nada parece ter sentido e não encontro razão ou culpado
simplesmente não aguento mais
me rendo, obrigado pelo vazio
praia nas pedras, nos galhos do carvalho
ouço sussurrar isso
o último do vento
suave antes das últimas geadas
caminho pela floresta negra como carvão
caminho até esquecer onde estou
caminho por milhões de histórias tristes
crenças inúteis, sonhos inúteis
x2
praia nas pedras, nos galhos do carvalho
ouço sussurrar isso
o último do vento
suave antes das últimas geadas