395px

Por Que Eu Sou Eu?

Harhakuvitelma

Miksi?

Minä tiedän että minä olen minä
enkä edes muuta väitä
enkä näitä, sanoja
kirjoita lämpimikseni vaan päästän sydämestäni ja
sisältäni tunkeutuvan kaipaukseni valloilleen
eikä se aloilleen jää vaan tunkeutuu takaisin sydämeen, uudelleen
jotta se uudelleen voisi mua satuttaa, kiduttaa
eikä itku auta kyyneleet vaan vaihtaa paikkaa
silmistä sydämeen enkä voi tajuta miksi aina minua pakosta muistetaan
kun suru on ovellani tuska sängylläni ja ne lailla puukon viiltää minun sisintäni
maailma on sairas, eikä sitä voi parantaa
mut jos sä jäät se kauneudenkin antaa
elämä on peli, se loppuu aikanaan
mut hei, tule minun kanssani se loppuun asti kulkemaan

miksi minä olen minä, enkä kukaan muu?
miksi edessäni kauneus lakastuu?
eikä rakastuu voi, koska silloin valot sammuu
pimeydessä valo unohtuu

näinkö poliitikot musta välittää, hahhaa
ne mitään välitä, ei kukaan välitä
sanomattomia sanoja, suljettuja ovia
mun elämäni tarina ilman iloa
kaipaan sitä mitä sulta en saa
muutamia sanoja, mutta kai se on liikaa pyydetty
ja edelleenkin sama pystytetty muuri seisoo edessäni,
minne vaan menen tai katson
on se kummallista kuinka sitä hetkeks rakastuu ja ihastuu,
mutta eron hetkellä minuutit muuttuu tunneiks ja päivät viikoiks,
kuukaudet vuosiks ja vuodet ikuisuudeks
mä haluun vaan rakastaa sinua mutta tää epävarmuus löytää taas musta
kolon jonne porautua, kaivautua ja muuttaa asumaan
aina vaan samaa elämäni parodiaa

miksi minä olen minä, enkä kukaan muu?
miksi edessäni kauneus lakastuu?
eikä rakastua voi, koska silloin valot sammuu
pimeydessä valo unohtuu

ja niin kuin köyhälle köyhyys sopii, minä sinua rakastan
ja niin kuin sinulle kauneus sopii, minä sinua rakastan
ja niin kuin köyhälle köyhyys sopii, minä sinua rakastan
ja niin kuin sinulle kauneus sopii, minä sinua rakastan

Por Que Eu Sou Eu?

Eu sei que eu sou eu
E nem mudo isso, não
E essas palavras
Escrevo só pra aquecer, mas deixo meu coração e
Meu desejo profundo se libertar
E não fica parado, volta pro coração, de novo
Pra me machucar, me torturar
E o choro não ajuda, as lágrimas só trocam de lugar
Dos olhos pro coração e não consigo entender por que sempre me lembram à força
Quando a dor tá na minha porta, a angústia na cama e elas cortam meu íntimo como uma faca
O mundo é doente, e não dá pra curar
Mas se você ficar, ele também pode dar beleza
A vida é um jogo, acaba um dia
Mas ei, venha comigo até o fim do caminho

Por que eu sou eu, e não ninguém mais?
Por que a beleza murcha na minha frente?
E não dá pra amar, porque então as luzes se apagam
Na escuridão, a luz se esquece

É assim que os políticos se importam comigo, hahahá
Eles não se importam, ninguém se importa
Palavras não ditas, portas fechadas
A história da minha vida sem alegria
Sinto falta do que não posso ter de você
Algumas palavras, mas talvez seja pedir demais
E ainda assim, o mesmo muro erguido tá na minha frente,
Pra onde quer que eu vá ou olhe
É estranho como a gente se apaixona e se encanta por um momento,
Mas no momento da separação, os minutos viram horas e os dias viram semanas,
Os meses viram anos e os anos viram eternidade
Eu só quero te amar, mas essa insegurança encontra de novo em mim
Um buraco pra se enterrar, se acomodar e morar
Sempre a mesma paródia da minha vida

Por que eu sou eu, e não ninguém mais?
Por que a beleza murcha na minha frente?
E não dá pra amar, porque então as luzes se apagam
Na escuridão, a luz se esquece

E assim como a pobreza se encaixa no pobre, eu te amo
E assim como a beleza se encaixa em você, eu te amo
E assim como a pobreza se encaixa no pobre, eu te amo
E assim como a beleza se encaixa em você, eu te amo