Läskit lompakot
Parikymmentä vuotta minäkin annoin koristaa
Maailmaa sulosointujen, joita kurkkuni aikaan saa.
Ilmaiseksi rakkaudesta ääniin ja musiikkiin.
Käsiksi en päässyt lain, bluesiin eksyttiin.
No, kai se alkaa vituttaa, tuo tahto la la lal laa
Huutaa maailmalle iloa, eikä keikan keikkaa saa.
No, mä vakoilin Stefan Folkia, hän on kuningas junttien,
Ja mä havaitsin, ei polkkia, vaan laskutikkuja perään tuntien.
Lompakkojen läskien kanssa on mukavaa.
Ei kukko laula käskien, eikä Ismo ilman rahaa!
On maailma miehiä pullollaan, mutta kolme kovaa naamaa:
Jeesus, minä, painettu sana - meitä uskoo koko maa.
En väitä, että tietäisin, missä asuu totuus,
Mutta mitäs sitten siitä, kun totuus on sulle uus?
Minä tulen tulta syöksien, liekkinä ääneni soi.
Nauti, koe, kuuntele, katso ja onanoi!
Ota minut, suohon laulan jopa Gideonin Onnin.
Mutta muista, että minä maksan kymppitonnin.
Caras de Lanche
Por algumas décadas eu também decorei
O mundo com melodias que minha garganta faz soar.
De graça, por amor, para as vozes e a música.
Não consegui chegar, me perdi no blues.
Bom, acho que isso começa a me irritar, essa vontade la la lal laa
Gritar para o mundo a alegria, mas não consigo fazer o show.
Bom, eu espiei o Stefan Folk, ele é o rei dos caipiras,
E percebi, não são danças, mas contadores de histórias que seguem.
Com as caras de lanche é divertido.
O galo não canta mandando, e o Ismo sem grana!
O mundo está cheio de homens, mas três caras durões:
Jesus, eu, a palavra impressa - todo o país acredita em nós.
Não digo que sei onde a verdade mora,
Mas e daí, se a verdade é nova pra você?
Eu venho cuspindo fogo, minha voz é como uma chama.
Aproveite, sinta, ouça, veja e se divirta!
Me leve, eu canto até no lodo do Gideon.
Mas lembre-se, que eu pago a conta de dez mil.