KaunisMaa
Joutuu nyt täyden hinnan maksaan
tyhjä kun ei huku koskaan
Kuilun reunalta näkee kauemmaksi kuin muut
Rajat väliltä taivaan ja maan rikkoutuu
Kaksi tietä ikuiseen
vain kaksi tietää minne hävitään
Välissä raja pienoinen kaiken näkee
Toinen tulta kaipaa, toinen lentää siivillään
KaunisMaa voi olla helvetin harhaa
hauta ei meitä palvele koskaan
Jää ei oo maatunut vieläkään
Ei ruusutarhaa, ei jälkeäkään
Enemmän kaipaa kun vaan luovuttaa
Vähemmän kärsii jos valehdella jaksaa
Routainen maa kaipaa sielua vierelleen
Sen saa, ei pahuus lopu sitä anelleen
Terra Bonita
Agora tenho que pagar o preço total
vazio, pois nunca se afoga
Da beira do abismo se vê mais longe que os outros
As fronteiras entre o céu e a terra se quebram
Duas estradas para a eternidade
só dois sabem para onde vão se perder
Entre elas, uma pequena linha vê tudo
Um anseia pelo fogo, o outro voa com suas asas
Terra Bonita pode ser um inferno enganador
o túmulo nunca nos serve
O gelo ainda não se solidificou
Sem roseiral, sem vestígios
Mais se anseia quando só se desiste
Menos se sofre se consegue mentir
A terra congelada anseia por uma alma ao seu lado
Ela a tem, a maldade não acaba de a buscar