Rakkaustarina
Kauaskantoinen ja myös surumielinen
on tää laulu ikuinen, kaunis mutta likainen
kerran kaukaisessa pimeässä kolkassa
oli pieni tyttönen, pienempi kuin hyttynen
tyttö söi kärpässienen, kärpässienen ihan pienen
siitä meni sekaisin, ei koskaan tullut takaisin
Ja kaiken paskan se poistaa ja elämä suorastaan loistaa
se kaiken kuorii ja paistaa, kaiketi se luonnetta kasvattaa
vittu päähän ja baanalle!
Uudessa maailmassaan tyttöä käveli vastaan
rupikonna suloinen, punainen ja keltainen
tyttö suuteli konnaa (muisk) mutta voi onnetonta
prinssiksi se muuttuikin ja jätti tytön yksin
Kauimpana kasvaimesta kasvaa uusi kirosana
joka näyttää totuudesta vain sen minkä haluaa
História de Amor
Longínquo e também melancólico
é essa canção eterna, bonita mas suja
uma vez em um canto escuro e distante
havia uma menininha, menor que um mosquito
ela comeu um cogumelo, um cogumelo bem pequeno
ficou doida, nunca mais voltou
E toda a merda que ela tira e a vida brilha de verdade
ela descasca e frita tudo, com certeza isso faz crescer caráter
caralho na cabeça e pé na estrada!
Em seu novo mundo, a menina encontrou
um sapo encantador, vermelho e amarelo
ela beijou o sapo (muack) mas coitada
ele virou príncipe e deixou a menina sozinha
Lá no fundo, da planta cresce uma nova palavrão
que mostra a verdade só do jeito que quer