Hiidentorni Huokui Usvansa
Kolmesta kolme vaelsi sinne minne Hiidentorni huokui usvansa.
Kolmesta kolme vaelsi sinne miekkansa mustana huokuen, kuin tuuli joka ei koskaan uhkunut,
mutta antoi alun lukemattomille myrskyille.
He tulisivat olemaan muistetut, he kolme jotka Hänen liekistään olivat iäti.
Hiidentorni huokui usvansa, synkän hunnun ylle Hornanmaan.
Kolmesta kolme vaelsi sinne missä kotonsa oli ja jonka he aina näkivät,
sinne minne Hänen silmänsä näki, mistä Hänen liekkinsä oli heihin syttynyt.
Kuninkaat. He kolme jotka olivat iäti.
Peikkoina, karhuina, susina ja hiisinä.
...Hänen liekistään.
A Torre do Diabo Sussurra Seu Mistério
Três de três caminhavam para onde a Torre do Diabo sussurrava seu mistério.
Três de três caminhavam para onde suas espadas eram negras e ressoavam, como o vento que nunca soprou,
mas que deu início a inúmeras tempestades.
Eles seriam lembrados, os três que eram eternos de Suas chamas.
A Torre do Diabo sussurrava seu mistério, sobre um manto sombrio na Terra das Sombras.
Três de três caminhavam para onde era seu lar e que sempre viam,
para onde Seus olhos viam, de onde Suas chamas haviam se acendido neles.
Reis. Os três que eram eternos.
Como monstros, ursos, lobos e criaturas das trevas.
...De Suas chamas.