Onnen Kartano
Siellä on taivas lähellä
On sinne hyvä kävellä
kadonneen lapsen matkoiltaan
voikukkakruunu hiuksissaan
Vain siellä varjot vaalenee
ne taipuu tanssiin hiljaiseen
Ne eivät syytä sormillaan
mun antaa olla mitä vaan
Vihreisiin oksiin kurkotan
auringon kehrää katsomaan
kun onnen kartanolla
päivät jatkuu ikuiseen
siellä tahdon aina olla
sinne päästä täältä uudelleen
Oon kolkot korvet kiertänyt
ja tietä sinne etsinyt
Eksynyt illan hämärään
poltettuun maahan pimeään
Vain siellä varjot vaalenee
ne taipuu tanssiin hiljaiseen
Kun onnen kartanolla
päivät jatkuu ikuiseen
siellä tahdon aina olla
sinne päästä täältä uudelleen
Kun onnen kartanolla
päivät jatkuu ikuiseen
siellä tahdon aina olla
sinne päästä täältä uudelleen
Kun onnen kartanolla
päivät jatkuu ikuiseen
siellä tahdon aina olla
sinne päästä täältä uudelleen
sinne päästä täältä uudelleen
Uudelleen
A Casa da Sorte
Lá o céu tá pertinho
É bom caminhar até lá
Do caminho de uma criança perdida
Com uma coroa de dente-de-leão no cabelo
Só lá as sombras se desvanecem
Elas se curvam numa dança silenciosa
Elas não apontam com os dedos
Deixam eu ser o que eu quiser
Eu me estico para os galhos verdes
Pra ver o sol brilhar
Quando na casa da sorte
Os dias seguem eternamente
Lá eu quero sempre estar
Quero voltar pra lá de novo
Eu já rodei por florestas sombrias
E procurei o caminho pra lá
Perdido na penumbra da noite
Em uma terra queimada e escura
Só lá as sombras se desvanecem
Elas se curvam numa dança silenciosa
Quando na casa da sorte
Os dias seguem eternamente
Lá eu quero sempre estar
Quero voltar pra lá de novo
Quando na casa da sorte
Os dias seguem eternamente
Lá eu quero sempre estar
Quero voltar pra lá de novo
Quando na casa da sorte
Os dias seguem eternamente
Lá eu quero sempre estar
Quero voltar pra lá de novo
Quero voltar pra lá de novo
De novo