Kaksi kynttilää
Aaton hämyiseen iltaan
Hiutaleet leijuu kuin arkaillen.
On silloin liikkeellä monta kulkijaa
Ja suuntana heillä on kirkkomaa.
Vanhus joukossa toisten
Haudalle kulkee ja polvistuu.
Ja silmiin vaikka on nousseet kyyneleet,
Pois kasvojen uurteet on lientyneet.
refrain:
Hän tulen laittaa kahteen kynttilään
Ja puiseen ristiin koskettaa.
Silloin tuokion jälleen
Rakkaansa luona hän olla saa.
Aaton hämyiseen iltaan
Hiutaleet leijuu kuin arkaillen.
Ja vaipuu muistojen valtaan vanhus tuo
Tää hetkistä herkin sen hälle suo.
Pois on toiset jo menneet
Hän yhä vielä on paikallaan.
Ja silmiin vaikka on nousseet kyyneleet,
Pois kasvojen uurteet on lientyneet.
refrain
Duas Velas
Na noite sombria de véspera
Os flocos de neve flutuam com cuidado.
Muitos viajantes estão por aí
E seu destino é o cemitério.
Um idoso entre os outros
Caminha até o túmulo e se ajoelha.
E mesmo que lágrimas tenham surgido em seus olhos,
As marcas em seu rosto já se suavizaram.
refrão:
Ele acende duas velas
E toca a cruz de madeira.
Então, por um momento novamente
Ele pode estar ao lado de seu amado.
Na noite sombria de véspera
Os flocos de neve flutuam com cuidado.
E aquele idoso se perde nas memórias
Este momento mais delicado que ele tem.
Os outros já se foram
Ele ainda está ali parado.
E mesmo que lágrimas tenham surgido em seus olhos,
As marcas em seu rosto já se suavizaram.
refrão