395px

Pessoa Bonita

Juha Tapio

Kaunis Ihminen

Hän tuhisee ja tuhlaa pienokaisen tuoksuaan,
uusi voima, kaikki voipa, viattomuus otsallaan
Pian hän maasta nousee, löytää avosylin,
kaiken mitä tarjoo lyhyt loma lapsuuden
Katson häntä hiljaa, tiedä muuta en,
on kaunis ihminen, on sentään kaunis ihminen

Koulun piha täyttyy niin kuin aina aamuisin,
hän seisoo vasten kylmää seinää niin kuin teki eilenkin
Mykkänä hän seuraa kuinka ilkamoiden,
toiset ohi kulkee suureen tulevaisuuteen
Koulun kylmä seinä, soitto kellojen,
on kaunis ihminen, on sentään kaunis ihminen

Hän nojaa linja-auton huurtuneeseen ikkunaan,
taas lienee pitkä työläs päivistä yksi takanaan
Unelmiaan seuras otti niistä vastuun,
täyttää tehtävänsä rientäessä vuosien
Pysäkille valoon katulamppujen,
kaunis ihminen, on sentään kaunis ihminen

Vielä yksi autokuorma tänään viedään kaupunkiin,
kun lapsista myös nuorin omilleen jo muutettiin
Äkkiä on niin talo käynyt hiljaiseksi,
äsken vielä raikui naurut kipu rakkauden
Käteen toiseen tarttuu hetken miettien,
kaunis ihminen, on sentään kaunis ihminen

Iltauutiset ja säätä, kello käy jo yhdeksää,
viime vierailusta viikko, koskahan ne kerkiää
Pettymys ja riemu, haaveetkin jo maaksi
tyrskyn jälkeen haaksi tyvenessä seisahtaa
Kuvat lastenlasten kuvat uutisten
kaunis ihminen, on sentään kaunis ihminen
Kaunis ihminen, kaunis ihminen

Pessoa Bonita

Ela respira e desperdiça o cheirinho de criança,
uma nova força, tudo pode, a inocência na testa.
Logo ela vai se levantar, encontrar de braços abertos,
tudo que oferece um curto descanso da infância.
Eu a olho em silêncio, não sei mais nada,
é uma pessoa bonita, é de fato uma pessoa bonita.

O pátio da escola se enche como sempre de manhã,
elas estão encostadas na parede fria como ontem também.
Silenciosa, ela observa como zombam,
os outros passam rumo a um grande futuro.
A parede fria da escola, o toque dos sinos,
é uma pessoa bonita, é de fato uma pessoa bonita.

Ela se apoia na janela embaçada do ônibus,
mais um longo e cansativo dia já ficou para trás.
Seguiu seus sonhos, assumiu a responsabilidade,
cumprindo sua missão enquanto os anos correm.
Na parada, à luz dos postes,
é uma pessoa bonita, é de fato uma pessoa bonita.

Mais um caminhão hoje vai ser levado para a cidade,
quando até o mais novo dos filhos já se mudou para o seu lugar.
De repente, a casa ficou tão silenciosa,
antes ainda ecoavam risadas, dor do amor.
Ela segura a mão de outra, pensando por um momento,
é uma pessoa bonita, é de fato uma pessoa bonita.

As notícias da noite e o clima, já são nove horas,
desde a última visita, uma semana, quando eles vão conseguir?
Decepção e alegria, até os sonhos já se tornaram terra,
depois da tempestade, a calmaria se instala.
Imagens dos netos nas notícias,
é uma pessoa bonita, é de fato uma pessoa bonita.
Pessoa bonita, pessoa bonita.

Composição: