Taivaan Vedet
Hänet lähetä luokseni taas
huulillaan mua virvoittamaan.
Sinun lempeisiin tuuliisi saa
tämä viima niin kaipaamaan.
Ja taivaan hiuksiin kultaisiin
minä pääni taas painaisin
Sinut kätkisin sydämeen
värisevään hauraaseen.
Sinun sanasi tyyntymään saa
sielun väsyneen kaipaukseltaan.
Sinun silmistäs kyyneleet maan
vuoti puuhun niin karheaan.
Ja Sinun lempeä katseesi saa
sydämeni tulvimaan
sinne hiljaisen puron teet,
josta solisevat taivaan veet.
Hänet lähetä luokseni taas
huulillaan mua virvoittamaan.
Sinun lempeät tuulesi saa
sielun liikenteen rauhoittumaan.
Ja unelmiin loputtomiin
minä sydämeni sitoisin.
Vuoksesi kulkisin ääriin maan
jos vain vierelläsi kulkea saan.
Águas do Céu
Manda ela de volta pra mim
com os lábios me reanimando.
Teus ventos suaves me fazem
essa brisa tão desejando.
E nos cabelos dourados do céu
minha cabeça eu deito então.
Te guardaria no coração
nesta frágil e tremida emoção.
Teus palavras trazem a calma
à alma cansada de anseios.
Das tuas lágrimas, a terra
caiu na árvore tão áspera.
E teu olhar tão doce faz
meu coração transbordar.
Ali, um riacho silencioso
onde as águas do céu vão fluir.
Manda ela de volta pra mim
com os lábios me reanimando.
Teus ventos suaves me fazem
a alma em paz se acalmando.
E em sonhos sem fim
meu coração eu amarraria.
Por você eu andaria até o fim do mundo
se ao seu lado eu puder caminhar.