395px

Sapatinho de Lata

Kaija Koo

Tinakenkaetyttoe

Hei, ei ei, en sitä salaa,
näillä teillä loppuun palaa,
tinakenkäni on sulaa laavaa.

Hän katselee rauhattomana itään,
tuo tyttö hentoinen tinakengissään.
Kuuluuko sieltä suunnalta ketään,
joka voisi ottaa tytön reppuselkään?

Hän on piirtänyt viestin karttaan, siellä lukee
vie minut turvaan.

ehkä hänet on luotu lentämään,
ettei sulata tie hänen kenkiään

Hei, ei ei, en sitä salaa,
näillä teillä loppuun palaa,
tinakenkäni on sulaa laavaa.

Tule, tule siis ennen aamua
et täältä muuten enää löydä mua
kun aurinko nousee on pakko liikkua

Hän muistaa kuinka koulussa naurettiin,
kun hän oli toisenlainen kuin kaikki muut.
Ja unissaan hän palaa pulpettiin,
ja tinasotilasarmeija tukkii toisten suut

et täällä voi olla sä paikoillaan,
muuten tinakenkäsi sulaa

Juokse sinne missä on viileää
siellä amor nuolella tähtää

Hei, ei ei, en sitä salaa,
näillä teillä loppuun palaa,
tinakenkäni on sulaa laavaa.

Tule, tule siis ennen aamua
et täältä muuten enää löydä mua
kun aurinko nousee on pakko liikkua

tämä tie sut loppuun käyttää
sen pinta väreilee
kaikki kangastuksilta näyttää
ja ilma syttyy tuleen
pojan tinakenkäisen
mistä löytäisit sä sen, tyttö tinakenkäinen

Hei, ei ei, en sitä salaa,
näillä teillä loppuun palaa,
tinakenkäni on sulaa laavaa.

Tule, tule siis ennen aamua
et täältä muuten enää löydä mua
kun aurinko nousee on pakko liikkua

Sapatinho de Lata

Ei, ei, não é segredo,
nessas ruas tudo se queima,
sapatinho de lata é lava derretida.

Ela olha inquieta para o leste,
essa menina frágil com seu sapatinho de lata.
Vem alguém daquela direção,
que possa levar a garota nas costas?

Ela desenhou uma mensagem no mapa, lá tá escrito
me leve para um lugar seguro.

Talvez ela tenha sido feita para voar,
para não derreter o caminho dos seus sapatos.

Ei, não, não, não é segredo,
nessas ruas tudo se queima,
sapatinho de lata é lava derretida.

Vem, vem logo antes do amanhecer
senão aqui você não vai mais me encontrar
quando o sol nascer, é preciso se mover.

Ela se lembra de como riam na escola,
quando ela era diferente de todos os outros.
E em seus sonhos, ela volta para a carteira,
e o exército de soldadinhos de lata cala a boca dos outros.

Aqui não dá pra ficar parada,
senão seu sapatinho de lata derrete.

Corra pra onde tá fresquinho,
aí o amor mira com a flecha.

Ei, não, não, não é segredo,
nessas ruas tudo se queima,
sapatinho de lata é lava derretida.

Vem, vem logo antes do amanhecer
senão aqui você não vai mais me encontrar
quando o sol nascer, é preciso se mover.

Esse caminho te desgasta,
a superfície brilha,
tudo parece uma miragem
e o ar pega fogo.
Do menino de sapatinho de lata,
de onde você encontraria isso, menina de sapatinho de lata?

Ei, não, não, não é segredo,
nessas ruas tudo se queima,
sapatinho de lata é lava derretida.

Vem, vem logo antes do amanhecer
senão aqui você não vai mais me encontrar
quando o sol nascer, é preciso se mover.

Composição: