Hopea
Ihminen kulkee
Polkua hopeista
Tietämättään mitä löytää päästä sen
Astuu sokkona tulevaisuuteen
Vielä polku loppuu
Tietämätön kuolemastaan, ennenkuin elämään uudelleen syntyy
Säälistä ahneuteen, ahneudesta kateuteen, vielä kulta hopeaksi muuttuu
Lunnaat maksetaan
Vieläkin liian myöhään
Jaksaako pinta enää kantaa
Tätä matkustajaa poloista
Vielä pinta murtuu
Minä tiedän, kuka olen!
Mistä tulen, minne menen!
Esperança
A pessoa caminha
Por um caminho prateado
Sem saber o que vai encontrar ao final
Avança cega para o futuro
Ainda assim, o caminho acaba
Ignorante da própria morte, antes de renascer para a vida
Da compaixão à ganância, da ganância à inveja, ainda o ouro se torna prata
Os resgates são pagos
Ainda assim, é tarde demais
A superfície aguenta mais?
Esse pobre viajante
Ainda a superfície se quebra
Eu sei quem sou!
De onde venho, para onde vou!