Nilkit
Somerjoki ryyppäs ittesä hengiltä,
eikä aikaakaan, niin Irwin meni perässä.
Järvinenkin vaihtoi sävellajia.
Nyt pilvenreunalla soittaa sooloja.
Sit Vicious eli niin kuin siltä ootettiin.
Eikä aikaakaan, niin jätkä kuoppaan kannettiin.
Elvikseltäkin joka vuosi levy julkaistaan,
vaikka kovin on jo ehtiny horsmaa kasvattaa.
Ja nuo nilkit seuraa vierestä,
kun ihminen tuhoaa itsensä.
Pikku runkut laskin kädessä
nettoaa muhkeita tilejä.
Kun Laila Kinnunen kuolla kupsahti,
niin pari kokoelmaa heti kauppaan pamahti.
Olavi Virran haudalla ikuisuus tanssittu.
Kuiviin muisto väännetty, ja kaikki kupattu.
Ja nuo nilkit seuraa vierestä,
kun ihminen tuhoaa itsensä.
Pikku runkut laskin kädessä
nettoaa muhkeita tilejä.
Ja nuo nilkit seuraa vierestä,
kun ihminen tuhoaa itsensä.
Pikku runkut laskin kädessä
nettoaa muhkeita tilejä.
Nilkit
Somerjoki se embriagou até se acabar,
e não demorou, Irwin foi junto no andar.
Järvinen também mudou de tom,
hora de tocar solos na imensidão.
Sid Vicious viveu como se esperava.
E não demorou, o cara foi pro buraco, sem nada.
Todo ano um disco do Elvis é lançado,
mesmo que ele já tenha se aposentado.
E esses nilkits seguem de perto,
quando o ser humano se destrói, é certo.
Pequenos batucados na mão,
acumulando grana, que sensação.
Quando Laila Kinnunen morreu de repente,
duas coletâneas logo foram pra frente.
Na sepultura de Olavi Virta, a dança eterna,
lembranças secas, tudo numa caverna.
E esses nilkits seguem de perto,
quando o ser humano se destrói, é certo.
Pequenos batucados na mão,
acumulando grana, que sensação.
E esses nilkits seguem de perto,
quando o ser humano se destrói, é certo.
Pequenos batucados na mão,
acumulando grana, que sensação.