Kuningas Mammona
Korkean hopeatornin
ylimmässä huoneessa
ilakoi kuningas Mammona
kultaisten naistensa kanssa.
Kun huulet hamuavat toisiaan,
kuuluu kilinä kolikoiden.
Kuninkaan kädet
roikkuvat alhaalla
painosta sormusten.
Eläköön kuningas Mammona!
Henkäys,
joka vuosisadat tuo tullessaan
käy kultahampaiden takaa.
Raha petaa ja kuningas makaa.
Alhaalla puutarhassa
ihmisorjat raatavat.
Iloitaan, jos jotain itää.
Yleensä ei kasva mikään.
Kumarretaan kuninkaan kuvaa
ja kiitetään antimista -
mausta leivänkannikoiden,
vedestä kuralammikoiden.
Rei Mammon
No alto da torre de prata
na sala mais alta
reina o rei Mammon
com suas mulheres douradas.
Quando os lábios se buscam,
ouve-se o tilintar das moedas.
As mãos do rei
pendem pra baixo
pelo peso dos anéis.
Viva o rei Mammon!
Um suspiro,
que traz séculos consigo
vem de trás dos dentes de ouro.
O dinheiro prepara e o rei descansa.
Lá embaixo, no jardim
os escravos humanos trabalham.
Alegram-se se algo brota.
Geralmente, nada cresce.
Curvamo-nos diante da imagem do rei
e agradecemos pelos presentes -
do sabor das crostas de pão,
da água das poças de lama.
Composição: Jouni Hynynen / Kotiteollisuus