Nocturno Naulaa Kohtalon
Mull' on laukussa kourallinen nauloja,
Kun kävelen pitkin pimeitä kujia.
Yön syli on lämmin kuin äidinmaito,
Äidin käsi on lämmin kuin talviyö.
Saan yksin vaeltaa,
Saan seistä paikalla,
Hyväillä jaloillani maata, joka nukkuu.
Voin järjen kadottaa,
Naulat luuhuni upottaa
Ja kuulla kuuroa.
Mull' on laukussa pala jotain orgaanista:
En enää jaksanut kuunnella valituksia.
Tähtien sirpaleita kimaltelee ylläni.
Kirjoitan kirjeen, joka kertoo:
"saan yksin vaeltaa,
Saan seistä paikalla,
Hyväillä jaloillani maata, joka nukkuu.
Voin järjen kadottaa,
Naulat luuhuni upottaa
Ja kuulla kuuroa."
Mull' on laukussa palaneita papereita,
Kun kävelen pitkin pimeitä kujia.
Hyväilen jaloillani maata, joka nukkuu.
Voin järjen kadottaa,
Naulat luuhuni upottaa
Ja kuulla kuuroa...
Noturno Naulaa Kohtalon
Eu tenho na bolsa um punhado de pregos,
Quando caminho por becos escuros.
O abraço da noite é quente como leite materno,
A mão da mãe é quente como a noite de inverno.
Posso vagar sozinho,
Posso ficar parado,
Acariciar com meus pés a terra que dorme.
Posso perder a razão,
Enterrar os pregos nos meus ossos
E ouvir o surdo.
Eu tenho na bolsa um pedaço de algo orgânico:
Não aguentava mais ouvir reclamações.
Fragmentos de estrelas brilham acima de mim.
Escrevo uma carta que diz:
"Posso vagar sozinho,
Posso ficar parado,
Acariciar com meus pés a terra que dorme.
Posso perder a razão,
Enterrar os pregos nos meus ossos
E ouvir o surdo."
Eu tenho na bolsa papéis queimados,
Quando caminho por becos escuros.
Acaricio com meus pés a terra que dorme.
Posso perder a razão,
Enterrar os pregos nos meus ossos
E ouvir o surdo...