Kompassi Luonteeseen
Juoksin halki aavikon kuumuuden. Pääsin
sinne reunalla. Jossa kaktukset kaisloina
kuihtuvat. Ei keidasta - eikä tienviittoja.
Kamelinpaska lämmittää mua öisin. On viileä
hiekka samaa kristallia palatsien
näkymättömien
Aion tappaa itseni hiekkaa juomalla. Se on
tyylikkäämpää kuin jatkaa matkaa tällä pallolla
Miksi aavikolla ei voi kasvaa sieniä? Voisin
grillata niitä jossain nuotiossa. Tai jos
lentokone tippuisi taivaalta, rakastelisin niitä
kuolleita joita löytäisin penkkiriveiltä. Ei olisi
väliä, naisia tai miehiä kun kukaan ei olisi
näkemässä. Siinähän saisivat sitten kunnolla.
Aion tappaa itseni hiekkaa juomalla. Se on
tyylikkäämpää kuin kuolla alasti puun alla paskalla
Bússola da Natureza
Corri pelo calor do deserto. Cheguei
lá na beira. Onde os cactos, como juncos,
murcham. Não tem poço - nem placas de sinalização.
Merda de camelo me esquenta à noite. A areia
fria é o mesmo cristal dos palácios
invisíveis.
Vou me matar bebendo areia. É mais
estiloso do que continuar a jornada nesse planeta.
Por que no deserto não podem crescer cogumelos? Eu poderia
grelhar eles em alguma fogueira. Ou se um
avião caísse do céu, eu transaria com os
mortos que encontrasse nas fileiras de bancos. Não
faria diferença, mulheres ou homens, já que ninguém estaria
vendo. Assim eles teriam um bom momento.
Vou me matar bebendo areia. É mais
estiloso do que morrer nu embaixo de uma árvore com merda.