Pyrstoetaehti
Kun lamput ikkunoiden himmenee.
Yö saapuu ylle kaupungin.
Talvinen maisema tää taustalleen saa tumman sametin.
Niin hiljaa tähdet nuosee piiloistaan.
Ja valo vaipuu taakse maan.
Niin monet yksinäiset valvoo tahoillaan, jotka eivät vielä tunne rakkaitaa.
Kun pyrstötähden nään, niin jään mä miettimään, nyt jotain toivoa saan mulle tärkeää.
Nää ajatukset kauas kantaa, kohti taivaan rantaa.
Kun pyrstötähden nään vaipuen pimeään. Se nopeasti niinkuin aika ohi kiidähtää.
Nää ajatukset kauas kantaa. Kohti taivaan rantaa.
Estrela Cadente
Quando as luzes das janelas se apagam.
A noite chega sobre a cidade.
Essa paisagem de inverno ganha um fundo de veludo escuro.
Tão silenciosamente as estrelas surgem de seus esconderijos.
E a luz se esconde atrás da terra.
Tantos solitários vigiam em seus cantos, que ainda não conhecem seus amores.
Quando vejo a estrela cadente, fico pensando, agora algo que eu quero me traz esperança.
Esses pensamentos vão longe, em direção à beira do céu.
Quando vejo a estrela cadente desaparecendo na escuridão. Ela passa rápido como o tempo que voa.
Esses pensamentos vão longe. Em direção à beira do céu.