Nuustielle
Syksy saapui jälleen ja kutina mieleen
päätti hän taasen lähteä tielleen.
Reppuun laittoi vain ne rakkahat kamppeet
muistoja mieleen tuli, silmiin veet.
Syksyllä aina sydämessä tunsi sen
kutinan niin velvoittavan, vahvankin.
Kissaa naapuri odottaa jo taisi
luonaan talvet aina asustaa.
Mukaan kaveria ottaa hän ei voisi
matkalla paikkaa ei sille ois.
Huoneet kaikki kaksi katseli vielä,
jotta ne muistaisi myös siellä.
Kuistilla haisteli kirpeää ilmaa
mietti, milloin sitä jälleen tuntea saa.
Syksyllä aina.
Kaupungissa jo armas odottaisi
luonaan talvet aina asustaa.
Onnellisna he oleilevat siellä
talossansa Nuustiellä.
Caminho de Nuusti
O outono chegou de novo e a coceira na mente
fez com que ele decidisse pegar a estrada novamente.
Colocou no mochilão só as coisas que ama
lembranças vieram à mente, lágrimas nos olhos.
No outono sempre sentia no coração
a coceira tão obrigatória, até forte.
O gato do vizinho já espera, parece
que sempre mora por lá no inverno.
Não poderia levar um amigo com ele
na viagem, não teria lugar pra isso.
Os dois quartos ainda olhavam pra ele,
para que também se lembrasse deles lá.
Na varanda sentia o ar gelado
pensava quando poderia sentir isso de novo.
No outono sempre.
Na cidade, já esperaria um amor
que sempre mora por lá no inverno.
Felizes, eles ficam por lá
na casa na Caminho de Nuusti.