Siivet selkään saan
Jos osaisin kirjoittaa niin kuin Mika Waltari,
Saisin sinut uskomaan, et mä haluan sut takaisin.
Tai jos osaisin maalata niin kuin Gallen-Kallela,
Saisin sinut näkemään, mistä kaikesta paitsi jäät.
Mut kun en osaa kumpaakaan, voin vain rakastaa...
Uskoa ja toivoa...
Siivet selkään saan, jos mua pyydät palaamaan.
Usko minua, niin kuin uskon sinua.
Siivet selkään saan ja kun jälleen kohdataan,
Mikään ei voi meitä erottaa.
Jos osaisin säveltää niin kuin Sibelius,
Saisin sinut tuntemaan, mitä on rakkaus.
Tai jos osaisin sanoittaa niin kuin Junnu Vainio,
Saisin sinut ymmärtämään, mitä minulla on sanottavaa.
Siivet selkään saan...
Siivet selkään saan...
Eikä mikään voisi meitä erottaa...
Kukaan ei voi meitä erottaa...
Vou Ter Asas
Se eu soubesse escrever como Mika Waltari,
Te faria acreditar que eu quero você de volta.
Ou se eu soubesse pintar como Gallen-Kallela,
Te faria ver do que eu estou falando, além do que você perdeu.
Mas como não sei fazer nenhuma das duas coisas, só posso amar...
Acreditar e ter esperança...
Vou ter asas, se você me pedir para voltar.
Acredite em mim, assim como eu acredito em você.
Vou ter asas e quando nos encontrarmos de novo,
Nada pode nos separar.
Se eu soubesse compor como Sibelius,
Te faria sentir o que é o amor.
Ou se eu soubesse escrever letras como Junnu Vainio,
Te faria entender o que eu tenho a dizer.
Vou ter asas...
Vou ter asas...
E nada poderia nos separar...
Ninguém pode nos separar...