Joki Juuso
Laivarannan Anna soittaa viuluaan.
Hiiliprommun läpi paistaa kuu.
Lasti sammaltuu, ei miinu hintaan syö.
Ei leka rautaa lyö.
Jumalat on Jokijuuson hylänneet.
Lähteneet vain pois nuo paksut patruunat.
Jos anna lähtis pois, kai talvi kuolon tois
tai viina huuruinen
Siis soi viulu vaikeroi, juusolle lohtua sois
Soi viulu ilakoi, annalle soi elämä
Laivarannan Anna soittaa viuluaan
Nuotiossa paukkuu ruusupuu
Juuso pullostaan taas etsii sieluaan
on kesän kylmin yö
(interlude)
siis
Soi viulu vaikeroi, juusolle lohtua sois
soi viulu ilakoi, annalle soi elämä
Laivarannan anna soittaa viuluaan
nuotiossa paukkuu ruusupuu
Juuso rantautuu vain tuulta ruumassaan
on kesän kylmin yö
Joki Juuso
Anna da beira do barco toca seu violino.
A lua brilha através da bruma.
A carga se apodrece, não come o preço.
Não bate o ferro com o martelo.
Os deuses abandonaram Jokijuuso.
Apenas foram embora, aqueles gordos patrões.
Se Anna fosse embora, talvez o inverno traga a morte
ou a bebida embaçada.
Então toca o violino, lamenta, que eu desejaria conforto a Juuso.
Toca o violino, celebra, que a vida é para Anna.
Anna da beira do barco toca seu violino.
Na fogueira estala a roseira.
Juuso busca de novo sua alma na garrafa.
É a noite mais fria do verão.
(interlúdio)
Então
Toca o violino, lamenta, que eu desejaria conforto a Juuso.
Toca o violino, celebra, que a vida é para Anna.
Anna da beira do barco toca seu violino.
Na fogueira estala a roseira.
Juuso só chega com o vento em seu corpo.
É a noite mais fria do verão.