Pieni elämä
Kuu hopeatoffeeta valuttaa kannusta
Kerrostalojen ylle, katujen alle
Sade langennut nilkuttaa
Tyttö ullakkohuoneessa neuloo ikkunalla
Neulansilmässä keinuu naurava lapsi
Ja odottaa paitaansa
Ilta vierittää helmaansa ylhäällä reidellä
Kun poika saapuu työstä kotiin
Niin väsyneenä
Tyttö pyytää viereensä, poika tulee märkänä
Ja he sytyttävät taskulampun
Alle peitteensä
Miten pientä voi ollakaan suuri elämä?
Miten pieni voi olla, hei
Suuresta tehtyä?
Yö katkoo kyntensä asfaltin selässä
Ja valot ja äänet ja taivas kuin täkki
Kaikki on liikettä
Pequena Vida
A lua derrama toffee prateado do caneco
Sobre os prédios, sob as ruas
A chuva caiu, mancando
A menina no sótão tricota na janela
Na agulha balança uma criança sorridente
E espera sua blusa
A noite rola sua barra na coxa
Quando o garoto chega do trabalho
Tão cansado
A menina o chama pra perto, o garoto vem molhado
E eles acendem a lanterna
Debaixo do cobertor
Quão pequena pode ser uma grande vida?
Quão pequeno pode ser, ei
O que é feito do grande?
A noite arranca suas garras do asfalto
E as luzes e sons e o céu como um cobertor
Tudo está em movimento