Talvi
Kuuletko tuulen vuoria jäytävän?
Jäälinnoissa talven yksin se ulvoo.
Vapautettu pakkanen pian meidät saavuttaa.
Rautaportit avautuu, on aika kuoleman.
...kun syksy vaihtuu talveen.
Ei kylmyys tunne armoa,
ei pakkanen väisty... koskaan!
Tunnetko poltteen jäisen peitteen
hyytävän sisimpääsi?
älä katso valkeutta vaan kohtaa pakkanen
tuhoava lempeän taivahan.
...kun saapuu talvi ikuinen.
Ei kylmyys tunne armoa,
ei pakkanen väisty... koskaan!
Kaikki lämp- katoaa, talvi tekee tuloaan,
vihreä saa vaipan valkoisen.
Pohjoisissa hoveissa on lumipeite ikuinen,
et kesää enää nähdä saa, vain taivaan kalvenneen.
Kylmä henkäys sammuttaa liekin
ikuisen,
pohjoisen hoveissa on talvi armoton.
Jäinen kiille metsissä pian heikot lannistaa,
talvilinnain siimeksessä aikamme on koittanut!
Pakkanen on nälissään,
taivaanne se verhoaa.
Ei kylmyys tunne armoa,
ei pakkanen väisty... koskaan!
Ei kylmyys tunne armoa,
ei pakkanen väisty... koskaan!
Jo saapuu talvi ikuinen,
vihreä saa vaipan valkoisen.
Siivet katkaistaan, vastarinta murretaan.
Ei yksikään enkeli eloon jää.
Viiltävä pakkanen voiton saa,
lumi on peittävä pohjoisen maan.
Lehdet kalpenee, valittaen kuolee,
pilvet kerääntyvät katselemaan.
Paholaiset temmeltävät sydämessä
talven,
väsymättä tanssivat valkoisissa saleissa.
Jo ikuinen talvi vallitsee,
sen loppua turha on odottaa.
Kuulkaa!
Lapset pakkasen!
Kuulkaa!
Tämä talvi on ikuinen!
Inverno
Você ouve o vento roendo as montanhas?
Nas fortalezas de gelo, o inverno uiva sozinho.
O frio libertado logo nos alcançará.
As portas de ferro se abrem, é hora da morte.
...quando o outono se transforma em inverno.
O frio não conhece a compaixão,
nem o gelo recua... nunca!
Você sente a queima do manto gelado
congelando seu íntimo?
Não olhe para a luz, mas enfrente o frio
destrutivo do céu suave.
...quando chega o inverno eterno.
O frio não conhece a compaixão,
nem o gelo recua... nunca!
Todo calor desaparece, o inverno se aproxima,
o verde ganha um manto branco.
Nos palácios do norte, há um manto eterno de neve,
você não verá mais o verão, apenas o céu pálido.
Um sopro frio apaga a chama
eterna,
nos palácios do norte, o inverno é implacável.
O brilho gelado nas florestas logo enfraquecerá,
na sombra dos castelos de inverno, nosso tempo chegou!
O frio está faminto,
encobre seu céu.
O frio não conhece a compaixão,
nem o gelo recua... nunca!
O frio não conhece a compaixão,
nem o gelo recua... nunca!
Já chega o inverno eterno,
o verde ganha um manto branco.
As asas são cortadas, a resistência é quebrada.
Nenhum anjo ficará vivo.
O gélido frio triunfa,
a neve cobrirá a terra do norte.
As folhas empalidecem, morrendo em lamento,
os nuvens se reúnem para observar.
Os demônios se agitam no coração
do inverno,
dançando incansavelmente em salões brancos.
Já o inverno eterno reina,
seu fim é em vão esperar.
Ouçam!
Crianças do frio!
Ouçam!
Este inverno é eterno!