395px

Poço de Mimir

Moonsorrow

Mimisbrunn

Joka ilta saman tuvan kuistilla
Vanhus istuu, laulaa vanhaa laulua
Sanat saarnin oksilta tuuleen lentävät
Puun tuon tarinan muistaa enää hän

Kolmen maailman rajalla
Juuret maassa kaiken lähteellä
Kurkottaa jätti iäinen ain' taivaaseen

Lehvänsä suojelevat
Tietoa varjelevat
Viisautta veden maanalaisen

Saapui pihaan kerran vieras ihminen
Toi mukanaan mies laulun aavikon
Pian saapui kylään myös vieras uskonto
Luojansa moni siihen paikkaan unohti

Kolmen maailman rajalla
Juuret maassa kaiken lähteellä
Kurkottaa jätti iäinen ain' taivaaseen

Aika alkaa ennen aikaa
Tuhat tarinaa vailla kertojaa

Kohtalot oikukkaat ihmisten
Kerran saneltiin tässä
Laki jumalten korkeuksista
Jokaiseen maailmaan ehti

Joet uomiinsa jäätyneet
Toisaalla ruokkivat maata
Siitä joillekin tuli Helvetti
Käärmeitä Täynnänsä

Maan äidin povella kasvoi
Elon järkähtämätön turva
Voimansa ammensi viisaudesta
Ajasta aikaan unohtuneesta

Lehvänsä suojelivat
Tietoa varjelivat

Saa ilta hiljaisella kuistilla
Ei vanhus jaksa tulla enää laulamaan
Vehreä saarnin oksilta pois on karissut
Muiston viimeisenkin polttaa aurinko

Kolmen maailman rajalla
Lehdet maassa kaiken lähteellä
Liekehtii jätti iäinen

Poço de Mimir

Todas as noites no mesmo alpendre
Um ancião senta-se, canta uma velha canção
Palavras voam para o vento dos ramos da cinza
Só ele se lembra da história daquela árvore

Na fronteira de três mundos
Raízes no chão na primavera de todos
O gigante sempre estendendo a mão para os céus

Seus ramos eles protegem
Ensinando o conhecimento
A sabedoria de um mundo subaquático

Um estranho uma vez chegou à cabana
Junto ele trouxe a canção do deserto
Logo uma estranha religião também chegou à aldeia
E muitos esqueceram seu criador

Na fronteira de três mundos
Raízes no chão na primavera de todos
O gigante sempre estendendo a mão para os céus

O tempo começa antes do tempo
Mil histórias sem ninguém para contá-las

Os destinos inconstantes dos homens
Aqui uma vez foram ditados
A lei dos deuses das alturas
Alcançado todos os mundos

Rios congelados em suas camas
Em outro lugar alimentou a terra
Para alguns, isso se torna o inferno
Enxameando com serpentes

No seio da mãe terra lá cresceu
A segurança da vida
Tirando sua força da sabedoria
Esquecimento de vez em quando

Seus ramos eles protegeram
Ansiava o conhecimento

Noite cai na varanda silenciosa
O mais velho cansado demais para cantar
O verde caiu dos ramos das cinzas
As últimas lembranças queimadas pelo sol

Na fronteira de três mundos
Raízes no chão na primavera de todos
O gigante eterno em chamas

Composição: