Ei Mitään Koskaan Ollutkaan
Kyläkoulu suljettiin, me muutettiin
Helsinkiin kauas pois.
Siellä missä henkimailman tyyppeihin
yhdessä uskottiin.
"Ne meidät saa" huudettiin
ja meille naurettiin.
Aina oltiin ne naapurin kolme houdinii.
Nyt siitä unia nään
taas sinne mä jään,
ne tekee minusta kauniin.
Ja tärkeimmästä ne aina muistuttaa.
Kokeillaan, katsotaan
kai jotain vielä uskalletaan.
Muutetaan, maailmaa
ennen kuin se katoaa.
Nyt monen vuoden jälkeenkin pistää miettimään,
kyselemään itseltään.
Minkä vuoksi synnytään ja kuollaan pois.
Kai toisin ei olla vois.
Aina taas eksytään
ja kotiin läydetään.
Nyt jo siipensä saaneena paremmin ymmärtää
sen mitä jäljelle jää,
kun täältä lähdetään.
Suo, kuokka, kirves ja Jussi.
Päiväkirjan sivuilla mä elän sen uudelleen.
Kokeillaan, katsotaan.
kai jotain vielä uskalletan.
Muutetaan maailmaa
ennen kuin se katoaa.
Hymyillään, ei tietenkään,
suurkaupunkeihin eksytään.
Muutetaan Narniaan.
Ei mitään koskaan ollutkaan.
Ei Nunca Foi Nada
A escola do vilarejo fechou, a gente se mudou
Pra Helsinque, bem longe daqui.
Lá onde se acreditava
Juntos nas pessoas do além.
"Eles nos pegam" gritavam
E riam da gente.
Sempre éramos os três Houdinis da vizinhança.
Agora eu sonho com isso
E de novo eu fico lá,
Eles fazem de mim algo bonito.
E sempre lembram do mais importante.
Vamos tentar, vamos ver
Talvez ainda tenhamos coragem.
Vamos mudar o mundo
Antes que ele desapareça.
Agora, depois de tantos anos, me faz pensar,
Questionar a mim mesmo.
Por que nascemos e morremos?
Acho que não poderia ser diferente.
Sempre nos perdemos de novo
E encontramos o caminho de casa.
Agora, com asas, entendo melhor
O que fica pra trás,
Quando partimos daqui.
Pântano, enxada, machado e Jussi.
Nas páginas do diário eu vivo isso de novo.
Vamos tentar, vamos ver.
Talvez ainda tenhamos coragem.
Vamos mudar o mundo
Antes que ele desapareça.
Sorrimos, claro que não,
Nos perdemos nas grandes cidades.
Vamos mudar para Nárnia.
Nunca foi nada.