Betonikaupunki
Hei soita mulle iltaisin se laulu,
johon lapsena nukahdin,
sen jo unohdin.
Opeta tekemään se,
mitä koskaan itse en uskalla,
minä sinua suudella.
Tuo mulle pieni lapsi,
joka kertoisi sen,
mikä on tärkeää,
en sitä itse nää.
Opeta minulle se leikki,
jota pihoilla lapsena leikittiin.
Kuvia selkään piirrettiin.
(Kerto:)
Vie minut takaisin betonikaupunkiin,
jonka varjoihin kadottiin.
Hukuta minut silmiisi yönsinisiin,
jättiläisen suolakyyneliin.
Pysäytä kellot siihen hetkeen,
kun sinulle antaudun,
ikuisesti mä olen sun.
Vie sinne missä kauan sitten
kadonnut hämärä ilta peittää
mun lumiset lapsenkasvot.
(Kerto:)
Vie minut takaisin betonikaupunkiin,
jonka varjoihin kadottiin.
Hukuta minut silmiisi yönsinisiin,
jättiläisen kyyneliin.
Vie minut takaisin lapsuuden ensilumiin,
syksyn varjoihin piteneviin.
Opeta minut uskomaan ihmeisiin,
ihmislastemme kuiskauksiin.
Cidade de Concreto
Ei, toca pra mim à noite essa canção,
que eu dormi ouvindo quando era criança,
e que já esqueci.
Me ensina a fazer o que
nunca tive coragem de fazer,
quero te beijar.
Traga-me a criança pequena,
que contaria pra mim
o que é importante,
que eu não consigo ver.
Me ensina esse jogo
que brincávamos nos quintais quando éramos pequenos.
Desenhávamos imagens nas costas.
(Refrão:)
Me leve de volta à cidade de concreto,
a sombra onde nos perdemos.
Afogue-me nos teus olhos azul-escuro da noite,
nas lágrimas salgadas de um gigante.
Pare os relógios nesse momento,
quando me entrego a você,
para sempre eu sou seu.
Leve-me pra onde há muito tempo
um crepúsculo perdido cobre
meu rosto infantil coberto de neve.
(Refrão:)
Me leve de volta à cidade de concreto,
a sombra onde nos perdemos.
Afogue-me nos teus olhos azul-escuro da noite,
nas lágrimas de um gigante.
Me leve de volta à primeira neve da infância,
as sombras do outono que se alongam.
Me ensina a acreditar em milagres,
nos sussurros das nossas crianças.