Kaivopuistosta Ivaloon
Taas tällanen yö, kun sydän lyö,
rinnassa hakkaa, ei lakkaa, vaikka mä komentaisin
Mun ikävää, se jyskyttää,
tarmolla tolla jos jatkaa, kauan ei kestä mun pää
Kaivopuistosta Ivaloon
maatani resunut oon
Ei muuta kotia tuotavaa,
kun piikkinen leuka ja viikoksi krapulaa
Tää on kinkkinen tie, järkeni vie
Porsaaksi minut se muuttaa ja muuttuvat veljenikin
Ei rauhaan jää akilleenkantapää,
kun kaipaus kimppuun käy, kun se härnää ja ärsyttää
Kaivopuistosta Ivaloon
maatani resunut oon
On menty ojasta allikkoon
koko safari
Kaivopuistosta Ivaloon
maatani resunut oon
On menty ojasta allikkoon
Kaivopuistosta Ivaloon
maatani resunut oon
Ei muuta kotia tuotavaa,
kun piikkinen leuka ja viikoksi krapulaa
De Kaivopuisto a Ivalo
Mais uma noite assim, quando o coração bate,
na peito martela, não para, mesmo que eu mande parar.
Minha saudade, ela pulsa,
com essa energia se continuar, não vai durar minha cabeça.
De Kaivopuisto a Ivalo,
minha terra eu já estraguei.
Não trago outro lar,
senão uma mandíbula espinhosa e uma ressaca de uma semana.
Esse é um caminho complicado, minha razão se vai,
me transforma em porco e meu irmão também muda.
Não fica em paz o calcanhar de Aquiles,
quando a saudade ataca, quando provoca e irrita.
De Kaivopuisto a Ivalo,
minha terra eu já estraguei.
Fomos do buraco para o pântano,
toda a safári.
De Kaivopuisto a Ivalo,
minha terra eu já estraguei.
Fomos do buraco para o pântano,
De Kaivopuisto a Ivalo,
minha terra eu já estraguei.
Não trago outro lar,
senão uma mandíbula espinhosa e uma ressaca de uma semana.