Kellaribaari
Katosi minulta kellaribaari,
sen raiskaava ilmapiiri,
kusen turvottama lastulevy,
huono huumorimusiikki,
ja vihreä huopainen kangas,
jolla pallojen luiden massa,
umpiluiden massa,
vetää toisiaan puoleensa
Ja pimut tulee pakkasesta,
ne tulee käydäkseen kusella vaan
Ja ne sihisten kiroaa sitä,
kun siitäkin rahastetaan
Ja ne yhdet ne ainoat illat, joiden takia elettiin,
joiden takia kai koskaan en tottunut kaupunkiin
Väheni minulta luontoni kesti
kahdesti viikossa
sen enempää anelematta,
kokovartalopuudutuksen
Ja se kesti sen matalan katon
ja maiseman niukkuuden
tarpeeksi sieläkö vielä vai
vieläkö ketäisin sen
Ja pimut tulee pakkasesta,
ne tulee käydäkseen kusella vaan
Ja ne sihisten kiroaa sitä,
kun siitäkin rahastetaan
Ja ne yhdet ne ainoat illat, joiden ihanuus huipentui,
kun puoliväkisin vosuista hikisen liivin ui
Ja ne yhdet ne ainoat illat, joiden takia elettiin,
joiden takia kai koskaan en tottunut kaupunkiin
Kellaribaari
Meus amigos, o bar do porão,
com sua atmosfera pesada,
com a madeira inchada de urina,
música de humor ruim,
e o pano verde de feltro,
com o peso dos ossos das bolas,
o peso dos ossos,
se puxando uns aos outros.
E as garotas vêm do frio,
elas vêm só pra dar uma mijada
E elas sussurram pragas,
quando até disso tiram grana.
E aquelas únicas noites, pelas quais vivíamos,
que talvez nunca me acostumei com a cidade.
Minha natureza foi diminuindo,
duas vezes na semana,
só pedindo isso,
anestesia total.
E isso aguentou o teto baixo
e a escassez da paisagem,
será que ainda é suficiente lá ou
será que ainda vou sentir isso?
E as garotas vêm do frio,
elas vêm só pra dar uma mijada
E elas sussurram pragas,
quando até disso tiram grana.
E aquelas únicas noites, cuja beleza culminou,
quando, à força, um suado colete nadou.
E aquelas únicas noites, pelas quais vivíamos,
que talvez nunca me acostumei com a cidade.