Kankaan Kaunis Katriina
Nyt ristinraitilla raidat surevat kankaan kaunista katriinaa
Ja juoruämmätkin myöntää etteivät yhtä kaunista nähdä saa
Hän nousi keväällä, kuihtui kesällä, kukki kunnekkas kutsui maa
Ja siksi surevat ristinraitilla kaikki kaunista katriinaa
Mut mistä kraatari mittaa ties kun saapui kylälle vieras mies
Joka suutaan vääntäen silmät käänsi kohti kaunista katriinaa
Sen silmät polttivat liikaakin, sai paulaan emäntä piikakin
Ei se muihin koskenut niin vain väänsi luokseen kaunista katriinaa
Ja lemmen hetkellä saapui kraatari aittaan katriinaa riiaamaan
Sai kuulla kuiskeen ei lukko auennut vieras kajosi katriinaan
No siitä kraatari raivopäinen jo lensi pyssyä noutamaan
Ja vaati vierasta maksuun tekonsa kun on koskenut katriinaan
Jo aukes ovi ja suuhun sen, niin haamu ilmestyi ihmisen
Tuli toinen rinnalle joutuisasti toinen toistansa kaulaten
Kun pyssy laukesi paukahtain jäi suuhun oven se vieras vain
Oli syynä kraatari kaikki tiesi suuri rakkaus katriinaan
Nyt vaasan linnassa istuu kraatari, muistaa kaunista katriinaa
Ja vieras jossakin maailmalla taas muita tyttöjä naurattaa
Nyt ristinraitilla raidat surevat kankaan kaunista katriinaa
Joka nousi keväällä, kuihtui kesällä, kukki kunnekkas kutsui maa
A Bela Katriina do Lençol
Agora, na rua da cruz, as faixas choram pela bela Katriina do lençol
E até as fofoqueiras admitem que não se vê nada tão lindo assim
Ela floresceu na primavera, murchou no verão, brotou quando a terra a chamou
E por isso, na rua da cruz, todos choram pela bela Katriina
Mas de onde o caçador mede o caminho quando um homem estranho chegou à vila
Que, torcendo a boca, virou os olhos para a bela Katriina
Seus olhos queimavam demais, até a dona da casa ficou enredada
Não se importou com mais ninguém, só puxou a bela Katriina para perto
E no momento do amor, o caçador chegou ao celeiro para seduzir Katriina
Ouviu um sussurro, a porta não se abriu, o estranho tocou em Katriina
Então o caçador, furioso, saiu correndo para pegar a arma
E exigiu do estranho que pagasse por ter tocado em Katriina
A porta se abriu e na boca dela, um fantasma apareceu como um humano
Veio outro ao lado, rapidamente, um abraçando o outro
Quando a arma disparou com um estrondo, o estranho ficou na boca da porta
Foi culpa do caçador, todos sabiam, um grande amor por Katriina
Agora, no castelo de Vaasa, o caçador se lembra da bela Katriina
E o estranho, em algum lugar do mundo, faz outras garotas rirem
Agora, na rua da cruz, as faixas choram pela bela Katriina do lençol
Que floresceu na primavera, murchou no verão, brotou quando a terra a chamou