Outo Valo
Yö saapuu kaupunkiin, teeveet on sammuneet,
kun outo valo liikkuu yllä vuokrakasarmin.
Vain Maire yksin pyjamassaan yksiönsä ikkunassa
taivaalle tuijottaa.
Maire vetää saappaat jalkaan, juoksee ulos hädissään.
Hän humanoidit avaruuden tahtoo pysäyttää.
Mairen sydän jyskyttää ja posket punoittaa,
kun hän taivaalle kurkottaa ja huutaa:
Auttakaa, maa kutsuu, vastatkaa!
Auttakaa, Maire huutaa.
Auttakaa, me tehdään kuolemaa.
Valot häipyy tehtaan taakse, Maire huokaisee:
se DC-kymppi Finnairin kai oli sittenkin.
Kuitenkin varmuuden vuoksi hän vielä hetken taivaalle huiskuttaa
ja huutaa;
Auttakaa...
Maire katsoo ympärilleen, naapurit on heränneet.
Jo Virtaskankin papiljotit piirtyy ikkunaan.
Maire palaa yksiöönsä muttei unta saa,
hän istuu ja odottaa...
Luz Estranha
A noite chega à cidade, as TVs estão desligadas,
quando uma luz estranha se move sobre o prédio alugado.
Só Maire sozinha em seu pijama na janela do seu apê
fica olhando para o céu.
Maire calça as botas, corre pra fora apavorada.
Ela quer parar os humanoides do espaço.
O coração de Maire bate forte e suas bochechas estão vermelhas,
quando ela se estica para o céu e grita:
Ajuda, a terra chama, respondam!
Ajuda, Maire grita.
Ajuda, estamos morrendo.
As luzes desaparecem atrás da fábrica, Maire suspira:
e aquele DC-10 da Finnair era mesmo ele.
Mas, por via das dúvidas, ela ainda acena para o céu
e grita:
Ajuda...
Maire olha ao redor, os vizinhos acordaram.
Até os grampos de cabelo da Virtaskangas aparecem na janela.
Maire volta para seu apê, mas não consegue dormir,
ele senta e espera...