Sotasokea
Menetetty, sirpaleina, liian rikki korjaantumaan
Tajusimme liian myöhään, ei se koskaan toiminutkaan
Romuttuneet ihanteemme yli kaiken vaatii tilaa
Miksi kieltää, kun hyvin tietää, sitä niellä saa mitä pilaa
Niin eksyksiin ikiyöhön jäin
Kanssa aaveiden, jotka yksin näin
Silmin puhjennein, verta kynsissäin
Kanssa aaveiden, jotka yksin näin
Sotasokeana soitellen sotaan, rinta paljaana rintaman usvaan
Elämme täysillä raahautumalla, läpi rinnan ammuttu nuoli
Sinussa ainut haaveeni syntyi, eli yön, päivän ja kuoli
Turha kaivaa tunneleita, niiden päässä taivas on musta
Niin eksyksiin ikiyöhön jäin
Kanssa aaveiden, jotka yksin näin
Silmin puhjennein, verta kynsissäin
Kanssa aaveiden, jotka yksin näin
Niin eksyksiin ikiyöhön jäin
Kanssa aaveiden, jotka yksin näin
Silmin puhjennein, verta kynsissäin
Kanssa aaveiden, jotka yksin näin
Cegos na Guerra
Perdido, em pedaços, muito quebrado pra consertar
Percebemos tarde demais, nunca funcionou de verdade
Nossos ideais destruídos, tudo exige espaço
Por que negar, se sabe bem, que se engole o que estraga
Assim me perdi na noite eterna
Com os fantasmas que só eu vi
Com os olhos em chamas, sangue nas minhas unhas
Com os fantasmas que só eu vi
Cegos na guerra, tocando a batalha, peito nu na névoa da linha de frente
Vivemos intensamente, arrastando-nos, através da flecha que atravessou o peito
Em você nasceu meu único sonho, viveu a noite, o dia e morreu
Não adianta cavar túneis, no fim deles o céu é negro
Assim me perdi na noite eterna
Com os fantasmas que só eu vi
Com os olhos em chamas, sangue nas minhas unhas
Com os fantasmas que só eu vi
Assim me perdi na noite eterna
Com os fantasmas que só eu vi
Com os olhos em chamas, sangue nas minhas unhas
Com os fantasmas que só eu vi