Kuka luopuisi kuolemastaan
Vaiti tuijottaa ikkunastain
Ruudun takana kasvot kuin puolikuu
Mua etsineekö vaiko lastain
Pimeydessä pilkahtaa kyynärluu
Sen läpi elämän aarteenaan säilyttää
Vaan ei kotiinsa pyydä kuin ystävää
Ei se yöksi jää,se ei yöksi jää
Kuka luopuisi kuolemastaan
Kuka luopuisi vapahtajastaan
Vaiti tuijottaa ikkunastain
Ruudun takana kasvot kuin puolikuu
Varjo viikatteen tumman vaatteen
Tiedän ettei se voi olla kukaan muu
Väsymättä vierelläs kulkee
Viimehenkäyksen käsiinsä rinnallaan
Niin hellästi syliinsä sulkee
Sukii hiuksesi luisella kammallaan
Quem Abandonaria Sua Morte
Silenciosamente observa pela minha janela
Atrás do vidro, rostos como uma meia-lua
Está me procurando ou a meus filhos
Na escuridão brilha um cotovelo
Através da vida guarda como um tesouro
Mas não pede em casa, apenas um amigo
Não fica para a noite, não fica para a noite
Quem abandonaria sua morte
Quem abandonaria seu salvador
Silenciosamente observa pela minha janela
Atrás do vidro, rostos como uma meia-lua
Sombra da foice com um manto escuro
Sei que não pode ser ninguém mais
Incessantemente caminha ao seu lado
A mão do último suspiro em seu peito
Tão suavemente te envolve em seus braços
Desembaraça seu cabelo com um pente escorregadio