Yön Kasvot
Yön kasvot rauhalliset
Pimeydessä kukoistaa
Hämärät tuulet nuolevat pintaa, niin koleaa
Tämä valoton aika, arvostettu ja pelätty
Arvaamattomuudessaan vaanii siihen sukeltavaa
Hänen musta kauneus, suuri totuuden kertoja
On myös valolla, aina varjopuolensa
Mystinen päivännielijä, kolkko kirkkaudentappaja
Öiset kohisevat purot suoniaan kuvastaa
Rankkasade itkee kylmää suruaan
Hiljaisuuden äänet pelkoa kasvattaa
Aaltoilevat huokaukset hengityksensä vaimea
Aistien puute
Yön voima
Olemattoman valaistuksen henki
Imee vaeltajasta toivonrippeet viimeisestkin
Cara da noite
O rosto da noite calmo
Flores no escuro
Os ventos crepusculares lambem a superfície, tão feia
Este tempo de luz, valorizado e temido
Em sua imprevisibilidade, espreita o mergulho
Sua beleza negra, um grande contador de verdade
Há também luz, sempre uma sombra
Um misterioso daydog, um brilho nocaute
Os fluxos noturnos crescentes em suas veias refletem
Chuva forte chora com tristeza fria
Sons de silêncio aumentam o medo
Os suspiros ondulantes são ofegantes
Falta de sentidos
O poder da noite
O espírito da iluminação inexistente
Chupe o caminhante, espero que os cílios durem