Kansallispäivä
Yksi hakkaa vastasyntyneellä toisen kasvoja,
kolmas ajaa irvistellen vanhaa kuorma-autoa.
he levittävät vitkaan kumousryhmän iskulauseita,
presidentti saapuu tarkastamaan valtakuntaansa.
presidentin tukkalaitteen luona pyörii armeija,
kuuden asteen koulutuksen hyperampiaisia.
vastapuoli, kansa siis, on saanut täyteen mittansa,
he käyttävätkin apunaan SDP-muurahaisia.
nyt mä sulle kerron kaiken sen, josta muuten vaikenen,
suuri kuolonjuhlapäivä tänään on, niinkuin huomenna ja eilenkin,
sekaisin.
muurahaiset soluttautuu presidentin nivusiin,
sieltä paha myrkky hiipii hiljaa suoraan aivoihin.
pikkuhiljaa presidentti sulaa kukkatapettiin,
törmää siellä oikein kunnon kelpo kansanihmisiin.
hän hyppää vanhaan haalariin, työläislaulut soi,
hirmuaseen käyttö voiton tappelussa toi,
ihmismielen murskanneitten voittohymnit salamoi,
toinen toisen verta juo, itseänsä jumaloi.
nyt mä sulle kerron kaiken sen, josta muuten vaikenen,
suuri kuolonjuhlapäivä tänään on, niinkuin huomenna ja eilenkin,
sekaisin
nyt mä sulle kerron kaiken sen, josta muuten vaikenen,
suuri kuolonjuhlapäivä tänään on, niinkuin huomenna ja eilenkin,
sekaisin
nyt mä sulle kerron kaiken sen, josta muuten vaikenen,
suuri kuolonjuhlapäivä tänään on, niinkuin huomenna ja eilenkin,
sekaisin
ja hämillään, niin sekaisin ja peloissaan.
Dia Nacional
Um bate na cara de um recém-nascido,
Outro ri de um velho caminhão.
Eles espalham devagar as frases de revolução,
O presidente chega pra inspecionar seu reino.
Perto do penteado do presidente gira um exército,
Abelhas hiperativas com ensino de seis anos.
O lado oposto, o povo, já tá no limite,
Eles usam as formigas do SDP como apoio.
Agora eu vou te contar tudo que eu calo,
Hoje é um grande dia de morte, como amanhã e ontem também,
Tô confuso.
As formigas se infiltram nas partes íntimas do presidente,
De lá, um veneno maligno escorrega direto pro cérebro.
Devagarinho, o presidente derrete no papel de parede,
Ele se esbarra em pessoas de verdade, bem do povo.
Ele pula pra um macacão velho, canções de trabalhador tocam,
O uso de armas pesadas trouxe vitória na briga,
Os hinos de vitória dos que esmagaram a mente humana brilham,
Um bebe o sangue do outro, se adorando.
Agora eu vou te contar tudo que eu calo,
Hoje é um grande dia de morte, como amanhã e ontem também,
Tô confuso.
Agora eu vou te contar tudo que eu calo,
Hoje é um grande dia de morte, como amanhã e ontem também,
Tô confuso.
Agora eu vou te contar tudo que eu calo,
Hoje é um grande dia de morte, como amanhã e ontem também,
Tô confuso.
E confuso, tão confuso e apavorado.