Vippaa Mulle Viitonen
Tietä ennen sotaa Petsamoon vuoden tein, muistan sen,
nyt jo maantien tekoon vanha oon, vippaa mulle viitonen.
Korpeen palan maata raivasin, auraten, kyntäen,
pellot jäivät sodan jalkoihin, vippaa mulle viitonen.
Sinne jonnekin tieni kun vei ystävät kaikki palanneet ei,
siellä haaveistain mä luopua sain, arpia vain muistonain.
Silloin minuun kyllä myös luotettiin, tarvinnut muita en,
nyt on usko mennyt ihmisiin, vippaa mulle viitonen.
nyt on usko mennyt ihmisiin, vippaa mulle viitonen.
On usko mennyt ihmisiin, vippaa mulle viitonen,
vippaa mulle viitonen, vippaa mulle viitonen,
vippaa mulle viitonen.
Me Passei na Estrada
Antes da guerra, fui para Petsamo, lembro bem,
agora já sou velho na estrada, me passei na estrada.
Desbravei um pedaço de terra, arando e lavrando,
os campos ficaram sob os pés da guerra, me passei na estrada.
Pra algum lugar que meu caminho levou, amigos não voltaram,
aí eu consegui abrir mão dos meus sonhos, só cicatrizes restaram.
Naquela época, também confiaram em mim, não precisei de mais ninguém,
hoje a fé se foi nas pessoas, me passei na estrada.
hoje a fé se foi nas pessoas, me passei na estrada.
A fé se foi nas pessoas, me passei na estrada,
me passei na estrada, me passei na estrada,
me passei na estrada.