Pilvilinna

Rappukäytävä soi: "Sä oot kusipää!", ovi läjähtää, et tänne jää,

mut siinä seisoo yksin sekopäänä, tietää; naapurit ruutua hiljentää.

mies murtuu kyyneleet poskillaan ja polvillensa rojahtaa,

avaa postiluukun, sisään tuijottaa, tääkö on meidän satumaa?

haaveet haavoittuu, uupuu, veltostuu, sammuu

pieni poika, syntynyt onnelaan, heti haluaa kokeilla rajojaan,

vielä uskoo, toivoo, rakastaa, unelnaelämä odottaa.

hän kadulla kasvaa ja voimistuu, ehkä liikaa brassaa, innostuu,

yksi väärä ele, ivahuuto, kuuluu: "Perkele!", kylmyy punainen suu.

haaveet haavoittuu, uupuu, veltostuu, sammuu

nuori nainen, tuomittu, veressään virtaa aikapommi, edessään

yksi pitkä marssi kuolemaan, yliannos noutajaa huiputtaa.

tyttö töötit keittää, vyön kiristää, ja valmistautuu lähtemään,

vaan ennen kuin aivonsa sumentuu räjähtää tajuntaan keltainen kuu.

haaveet haavoittuu, uupuu, veltostuu, sammuu

haaveet haavoittuu, uupuu, veltostuu, sammuu

O corredor ecoa: "Você é um idiota!", a porta bate, você não fica aqui,

mas ali está alguém sozinho, pirado, sabe; os vizinhos silenciaram a TV.

um homem se despedaça, lágrimas no rosto e cai de joelhos,

abre a caixa de correio, olha pra dentro, será que esse é nosso conto de fadas?

os sonhos se ferem, se cansam, se enfraquecem, se apagam

um garotinho, nascido no paraíso, logo quer testar seus limites,

acredita ainda, espera, ama, a vida dos sonhos o aguarda.

ele cresce e se fortalece na rua, talvez se empolgue demais,

um passo em falso, um grito de zombaria, ecoa: "Caramba!", a boca vermelha esfria.

os sonhos se ferem, se cansam, se enfraquecem, se apagam

uma jovem, condenada, carrega em seu sangue uma bomba-relógio, à sua frente

uma longa marcha rumo à morte, uma overdose a espera.

a garota acelera, aperta o cinto, e se prepara pra partir,

mas antes que sua mente se nuble, explode em sua consciência a lua amarela.

os sonhos se ferem, se cansam, se enfraquecem, se apagam

os sonhos se ferem, se cansam, se enfraquecem, se apagam