Kalle, Eläinten Ystävä
Kalle oli tavallinen metsuri,
Kunnes eräänä päivänä hän huomasi,
Kuinka oravat ja muutkin metsäneläimet sytyttivät hänen Pikku-Kallensa tuleen.
Kalle viihtyi töistä entistäkin paremmin,
Koska joka kerta hän tunsi palavaa intohimoa eläimen osuttua hänen kohdalleen.
Kalle, joka oli ollut tavallinen naista rakastava suomalainen mies,
Ja josta oli tullut tavallinen eläimiä rakastava mies.
Kalle oli tullut kaapista ulos.
Perkele!
Mä oon Kalle, menin päälle taikka alle,
Se tuntuu paremmalle,
Kun sylissä on iso nalle.
Ka-Ka-Kalle se tykkää oravista,
Lehmistä, lampahista
Ja kaikista eläimistä rakkahista.
Kalle otti lopputilin,
Sitten veti esiin pilin.
Etsi metsästä poroja,
Ne olivat metsän horoja.
Ennen Kalle naisista tykkäs,
Lopulta muille miehille lykkäs.
Kalle huomas, hyvä on tulos
Ja huusi: "Olen tullut kaapista ulos!"
Kalle se elukoista kiihottuu,
Näkyy iso ja vaahtonen suu.
Kuumana käy niin kuin tulinen kuu
Ja huutaa jänikselle: "I love you!"
Kalle ei turhia paineita ota,
Kunhan alla on peura ja kota
Ja nurkassa ompi sininen potta.
Kallelle kelpaa hiiri tai rotta.
Viime vuonna Kalle kävi Espanjassa
Vähän härän pyllyä rassaamassa.
Kallelle sanottiin "Buena" ja "Sí",
Mutta Kalle se nussi vain gerbiilii.
Siellä sitä on monenlaisia ukkoja,
Mutta Kalle hamusteli taistelukukkoja.
Kalle se palasi Suomeen äkkiä,
ja pääsi nuolemaan karhun säkkiä.
Hei, hei, sinä! Etkös sitä arvaa?
On Kalle sorttii harvaa,
Ja anuksessa on oltava karvaa.
Kalle ei ryyppää yhtään tippaa,
Munaa eläimissä dippaa,
Ja poron kanssa leikkii homohippaa.
Kallelle muutama virus jo tarttu,
Sillä Kallelle kelpaa uros tai narttu.
Kallen tahti on sutjakan vakaa,
Ottipa elukkaa eestä tai takaa.
Oli elukka sitten kaunis tai ruma,
Kallella nousee pöksyssä muna.
Kalle on kaunis kuin rasvainen tunkki,
Kallen seksiorjana on pölypunkki.
Kalle se metsässä heiluttaa heppiä,
Ilmaan huitoo ruoskaa ja keppiä.
Kalle se tykkää eläimistä,
Jättiläisistä tai pienistä.
Tietenkään aina ei eläimet anna,
Silloin Kallen täytyy pullaa panna.
Ne päivät on Kallelle niin kuin menkat,
Mut huomenna tehdään taas nainti-enkat.
Karvoja tarttuu Kallen kieleen,
Runkkaava karhu on Kallen mieleen.
Kallen omatunto on joskus huono,
Kunnes pyllyssä kärkkyy sudenkuono.
Ehkäpä Kalle on vähän sairas,
Koska puuhevosen pyllyyn reiän kairas.
Paikkana oli sitten metsä tai ranta,
Haisee Kallen terskassa lehmänlanta.
Kalle se laulelee: "Rallatiraa",
Sillä Kallea taitaa panettaa.
Etana, leijona, ilves tai siili,
Kalle on perässä kuin kiimanen hiili.
Kalle ei metsähommia kaipaa,
Ja eläimille huutaa: "Naikaa, naikaa!"
Kalle se huutaa: "Tulen täältä!"
Ja näyttää vähän lerssinpäätä.
Mistä löytäisin sen eläimen,
Mistä pidän eniten?
Mistä? Mistä? Mistä? Mistä? Mistä? Mistä?
Mistä löytäisin sen eläimen,
Josta pidän eniten?
Mistä? Mistä? Mistä? Mistä? Mistä?
Kalle, Amigo dos Animais
Kalle era um lenhador comum,
Até que um dia ele percebeu,
Como esquilos e outros animais da floresta acendiam seu Pequeno-Kalle em chamas.
Kalle se divertia ainda mais no trabalho,
Porque toda vez que sentia uma paixão ardente ao encontrar um animal.
Kalle, que era um homem finlandês que amava mulheres,
E que se tornou um homem que ama animais.
Kalle saiu do armário.
Droga!
Eu sou Kalle, vou por cima ou por baixo,
Isso parece melhor,
Quando se tem um grande urso no colo.
Ka-Ka-Kalle gosta de esquilos,
De vacas, ovelhas
E de todos os animais queridos.
Kalle pediu demissão,
Depois tirou a piroca.
Procurou renas na floresta,
Elas estavam na floresta, perdidas.
Antes Kalle gostava de mulheres,
No final, ele se interessou por outros homens.
Kalle percebeu, é bom o resultado
E gritou: "Eu saí do armário!"
Kalle se excita com os bichos,
Aparece uma boca grande e espumante.
Ferve como uma lua ardente
E grita para a lebre: "Eu te amo!"
Kalle não se preocupa com nada,
Desde que tenha um cervo e uma cabana
E no canto tenha um penico azul.
Kalle aceita tanto um rato quanto um camundongo.
No ano passado, Kalle foi para a Espanha
Dar uma mexida na bunda de um touro.
Disseram a Kalle "Buena" e "Sí",
Mas Kalle só transou com um gerbil.
Lá tem todo tipo de caras,
Mas Kalle estava atrás de galo de briga.
Kalle voltou para a Finlândia de repente,
e foi lamparinar o saco do urso.
Ei, ei, você! Não adivinha?
Kalle é de um tipo raro,
E no ânus tem que ter pelo.
Kalle não bebe uma gota,
Mergulha o ovo nos animais,
E brinca de homossexual com a rena.
Kalle já pegou alguns vírus,
Pois Kalle aceita macho ou fêmea.
O ritmo de Kalle é firme e ágil,
Pegando o bicho pela frente ou por trás.
Se o bicho é bonito ou feio,
Kalle fica excitado na calça.
Kalle é bonito como um trambolho gordo,
O escravo sexual de Kalle é um ácaro.
Kalle balança os bichos na floresta,
Agita um chicote e um bastão no ar.
Kalle gosta de animais,
Sejam gigantes ou pequenos.
Claro que nem sempre os animais aceitam,
Então Kalle tem que se esforçar.
Esses dias são para Kalle como TPM,
Mas amanhã ele vai fazer sexo de novo.
Pelos grudam na língua de Kalle,
Um urso se masturbando é o que Kalle gosta.
A consciência de Kalle às vezes pesa,
Até que um focinho de lobo aparece no ânus.
Talvez Kalle esteja um pouco doente,
Porque fez um buraco na bunda de um cavalo de madeira.
O lugar era na floresta ou na praia,
Cheira a esterco de vaca na pica de Kalle.
Kalle canta: "Rallatiraa",
Pois Kalle parece estar excitado.
Lesma, leão, lince ou ouriço,
Kalle está atrás como um carvão em chamas.
Kalle não sente falta do trabalho na floresta,
E grita para os animais: "Transa, transa!"
Kalle grita: "Estou saindo daqui!"
E mostra um pouco da sua rola.
De onde eu encontraria aquele animal,
Que eu mais gosto?
De onde? De onde? De onde? De onde? De onde? De onde?
De onde eu encontraria aquele animal,
Que eu mais gosto?
De onde? De onde? De onde? De onde? De onde?